Politiikka http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132117/all Mon, 17 Jun 2019 16:55:41 +0300 fi Kallis kampanja kannustaa ahkeruuteen http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277431-kallis-kampanja-kannustaa-ahkeruuteen <p>Eduskuntavaalit on käyty, hallitus muodostettu ja puolueiden asemat ovat selkiytyneet. Eduskuntaan valitut kansanedustajat ovat käyttäneet rahaa kampanjointiin kovin erilaisia summia, vaihdellen muutamasta satasesta yli satatonnareihin. Tällä kertaa oppositiossa on paljon kampanjakustannusten kärjessä olevia edustajia. Hieman hirtehisesti voisi sanoa, että meillä on yksi kaikkien aikojen arvokkaimmista oppositioista, jollei jopa arvokkain.</p><p>Yhteiskunnassamme on yleinen pyrkimys kustannustehokkuuteen. Mieleen nousee kysymys siitä, että kuinka oppositiossa olevat kansanedustajat voivat osoittaa tehokkuutensa niin, että äänestäneille syntyy kuva siitä että he ovat kalliiden kampanjoiden arvoisia. Saattaa vaikuttaa niuhotukselta, mutta yli sadan tuhannen euron sijoittaminen siihen että käy pelkästään äänestyksissä painamassa joka kerta ei-nappia hallituksen esityksille ei vaikuta kovinkaan tehokkaalta puuhalta.</p><p>Esimerkiksi matemaattisena harjoituksena voi ottaa tällä tietoa kalleimman kampanjan käyneen Elina Lepomäen (kok) 116 000 euron kampanjan. Neljässä vuodessa on 1460 päivää, joten kampanjaraha jaettuna päivillä tekee hiukan alle 80 euroa päivää kohti. Jotakin näyttöä tälle rahasummalle on tietenkin hyvä saada. Oppositiossa olevan&nbsp; tehtävä on haukkua pääministeriä, halllitusta, sen politiikkaa, esityksiä sekä yksittäisiä ministereitä aina tarpeen mukaan. Antamalla vaalikauden aikana yhdet haukut jokaisena päivänä joulut mukaan luettuna, tulee hinnaksi tuo 80 euroa per haukut.</p><p>Tässä vaiheessa nousee esiin siitä kuinka yksikköhintaa saadaan alennettua. Esimerkiksi Lepomäki voi itse vaikuttaa haukkujen yksikköhintaan lisäämällä haukkujen määrää. Neljä mollausta päivässä pudottaa yksikköhinnan pariin kymppiin, ja jos intoa riittää vielä määrän tuplaamiseen siitäkin, tulee yhdelle haukulle hintaa vain kymppi. Pienimmällä rahalla eduskuntaan päässeet opposition edustajat jakavat haukkuja lähes ilmaiseksi, mutta riittääkö motiivi niin pienellä yksikköhinnalla ja mikä on laatu? Tekevälle kyllä työtä riittää, kunhan on ensin selvittänyt itsensä työpaikalle. Vaikka sitten taksilla.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006145366.html?ref=rss">https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006145366.html?ref=rss</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskuntavaalit on käyty, hallitus muodostettu ja puolueiden asemat ovat selkiytyneet. Eduskuntaan valitut kansanedustajat ovat käyttäneet rahaa kampanjointiin kovin erilaisia summia, vaihdellen muutamasta satasesta yli satatonnareihin. Tällä kertaa oppositiossa on paljon kampanjakustannusten kärjessä olevia edustajia. Hieman hirtehisesti voisi sanoa, että meillä on yksi kaikkien aikojen arvokkaimmista oppositioista, jollei jopa arvokkain.

Yhteiskunnassamme on yleinen pyrkimys kustannustehokkuuteen. Mieleen nousee kysymys siitä, että kuinka oppositiossa olevat kansanedustajat voivat osoittaa tehokkuutensa niin, että äänestäneille syntyy kuva siitä että he ovat kalliiden kampanjoiden arvoisia. Saattaa vaikuttaa niuhotukselta, mutta yli sadan tuhannen euron sijoittaminen siihen että käy pelkästään äänestyksissä painamassa joka kerta ei-nappia hallituksen esityksille ei vaikuta kovinkaan tehokkaalta puuhalta.

Esimerkiksi matemaattisena harjoituksena voi ottaa tällä tietoa kalleimman kampanjan käyneen Elina Lepomäen (kok) 116 000 euron kampanjan. Neljässä vuodessa on 1460 päivää, joten kampanjaraha jaettuna päivillä tekee hiukan alle 80 euroa päivää kohti. Jotakin näyttöä tälle rahasummalle on tietenkin hyvä saada. Oppositiossa olevan  tehtävä on haukkua pääministeriä, halllitusta, sen politiikkaa, esityksiä sekä yksittäisiä ministereitä aina tarpeen mukaan. Antamalla vaalikauden aikana yhdet haukut jokaisena päivänä joulut mukaan luettuna, tulee hinnaksi tuo 80 euroa per haukut.

Tässä vaiheessa nousee esiin siitä kuinka yksikköhintaa saadaan alennettua. Esimerkiksi Lepomäki voi itse vaikuttaa haukkujen yksikköhintaan lisäämällä haukkujen määrää. Neljä mollausta päivässä pudottaa yksikköhinnan pariin kymppiin, ja jos intoa riittää vielä määrän tuplaamiseen siitäkin, tulee yhdelle haukulle hintaa vain kymppi. Pienimmällä rahalla eduskuntaan päässeet opposition edustajat jakavat haukkuja lähes ilmaiseksi, mutta riittääkö motiivi niin pienellä yksikköhinnalla ja mikä on laatu? Tekevälle kyllä työtä riittää, kunhan on ensin selvittänyt itsensä työpaikalle. Vaikka sitten taksilla.

 

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006145366.html?ref=rss

]]>
3 http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277431-kallis-kampanja-kannustaa-ahkeruuteen#comments Eduskuntavaalikampanjat hallitus Oppositio Politiikka Mon, 17 Jun 2019 13:55:41 +0000 Tuure Piittinen http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277431-kallis-kampanja-kannustaa-ahkeruuteen
Prinsessasyndroomaa liikkeellä-Vihreiden naispoliitikkojen nahka palaa? http://minskukoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277417-prinsessasyndroomaa-liikkeella-vihreiden-naispolitiikkojen-nahka-palaa <p><em><strong>Joka tytön unelma oli olla prinsessa ainakin kun minä elin lapsuuttani 70-luvulla. Prinsessa leikit, ja haaveet kumpusivat halusta olla kaunis, rikas, hellitty, hemmoiteltu ja etuoikeutettu. Prinsessa sananakin oli jotain aivan ihanaa. Joka naisenkin unelma voisi olla se, että saisi olla oikeasti päivän prinsessana. Prinsessan oikeuksiin kuuluvat kauniit vaatteet ja huikeasti materiaa. Lapsena kruunut tehtiin kukista, ja sittemmin omille tyttärille ostin ne kaupasta, hienoine mekkoineen. Valitettavasti sellaisia ei omana lapsuuteni aikana ollut mahdollista saada. </strong></em></p><p><em><strong>Ainoa prinsessa, jota olen ihaillut elämäni aikana oli Prinsessa Diana, Princess of hearts. Kaunis, suloinen, lämmin, auttavainen, ja maailmaa syleilevä. Blondi mutta kaikkea muuta kuin kylmä. Hänen kauniit siniset silmänsä loistivat rakkautta ja lämpöä- hänestä säteili suloa, ja herkkyyttä. </strong></em></p><p><em><strong>Hän sulatti ihmisen kuin ihmisen- sellainen taito on mahtava lahja prinsessalle, ja miksei se olisi sitä poliitikollekin. Prinsessapäiväkirjat on elokuva, jonka taatusti Ohisalokin on katsonut, ja prinsessoja on Disneyn elokuvat valikoima pulloillaan. Sieltä kaikki naiset ja tytöt voivat valita omaa persoonaansa lähellä olevan prinsessan. </strong></em></p><p><em><strong>Prinsessa keskustelujen ydin saattaa olla tässä oudossa yhteiskunnallisessa tilassa ikäänkuin ajankohtainen, mutta hiukan tragikoominen vertauksellinen slogan tilanteesta, jossa vaalien voittajat on törkeästi syrjäytetty hallituksesta. Tilalle asteli nuoria kokemattomia naisia, suurinen eleineen ja olemuksineen. Tämä ilmeisesti kirvoitti Seppo Varjukselta kolumnin, jossa hän vertasi vihreiden Marja Ohisaloa vertauskuvauksellisesti &quot;jääprinsessaksi&quot; tämän vaaleankelmeän olemuksen takia. Poliitikkoja on kautta aikan arvosteltu kaikintavoin ulkonäöstä- poliittisiin päätöksiin- ja mahdollisesti, jopa pilapiirroksin. Julkisuuden henkilönä politiikko on jatkuvasti arvostelun, ja arvioinnin kohteena. Hänen on myös totuttava siihen,&nbsp; ja siedettävä sekä osattava hallita sitä hyvin- haastavaa voi olla, mutta tulevaisuus poliitikkona- ministerinä on paljon riippuvainen siitä, kuinka sietää ja osaa ottaa vastaan 5,7 miljoonaisen kansan arvostelua. Ohisalo on ainakin twitterissa blogannut jo runsaasti kansaansa. </strong></em></p><p><em><strong>Varjuksen vertaus Games of thornesin lohikäärme kuningattareen oli kuitenkin yliampuva, sillä suoraa vertausta ko, näyttelijän ja Ohisalon ulkonäöllisiin ominaisuuksin ei voi tehdä- Games of thornesia katsoessani ei Ohisalo olisi ikinä tullut mieleeni. Seppo Varjuksella on huomattavasti vilkkaampi ja eläväisempi mielikuvitus kuin itselläni. </strong></em></p><p><em><strong>Kansanedustaja Iiris Suomela tuohtuu, ja ottaa kantaa Ohisalon &quot;jääprinsessa&quot; titteliin. Ketään ei hänen mukaansa saisi kuvailla sukupuoleen ja ulkonäköön liittyvillä termistöillä? HÄ?</strong></em></p><p><em><strong>Joko uusi eduskunta on päättänyt lakkauttaa sukupuolitermistön, mies ja nainen? Onko minulla jäänyt jotain huomaamatta? Näinkö nopeasti nämä vihervasemmistolaiset ovat laittamassa uudeksi käsityksiä miehistä ja naisista- ja tekemässä NEW GENERATIONS LAWS. Suomessa sukupuoli on sivuseikka tyyliin? Älkää herranjumala viekö meiltä prinsessa- ja prinssileikkejä- emme me kaikki halua olla maskuliinisia naisia-joita femistit riepottaa. Naisilla on oikeus olla prinsessa- jään kanssa tai ilman. </strong></em></p><p><em><strong>Seppo Varjus kirjoittaa</strong></em><em><strong> &quot;Maria Ohisalo on Suomen sisäministeri. Ohisalo on kalmanvaalea. Hallitustason poliitikassa hän on ulkopuolinen, vasta huhtikuussa ensi kertaa kansanedustajaksi valittu. Ohisalo on rohkea, kun aikoo asettua raivon, pilkan ja loanheiton kohteeksi.&quot;</strong></em></p><p><em><strong>Itse olen vanhasti sitämieltä- että koska vaalien voittajat- eli Suomen kansan äänestämä valta ei ole toteutunut- vaan, syrjäytetty- on koko hallitus tuleva olemaan raivon, pilkan, ja loanheiton kohteena. </strong></em></p><p><em><strong>Miten absurdia- että kansa äänestää saadakseen vallan vaihtumaan, ja valtaan tulee ihmisiä- joiden ei siellä pitäisi olla. Keksin siihen paljon pahempia skenaarioita, ja arvioita mahdollisista vihervassareiden tulevista mokista, ja koko kansan suolaamisesta kaikilla mahdollisilla kurjuuksilla mitä ikinä keksivät- pelkään,että saattavat sanoa, että meillä pohjanmaalla ei saa enää olla lehmiä- ja emme myöskään saa käyttää sananvapauttamme. Joudumme polkupyräilemään töihin kymmeniä kilometrejä- ja meiltä viedään ehkäpä jopa autot alta. </strong></em></p><p><em><strong>&quot;Jääprinsessaksi&quot; Ohisalo saa muuttua monta kertaa sisäministeri tittelinsä aikana. Kauhun paikat, ja tilanteet tuskin loppuvat- koska, ja kun hänen vastuullaan on maahanmuuttoasiat sekä turvapaikanhakijoiden palautukset. Pelkään itse, että henkilöt jäävät palauttamatta. Onhan vihreissä ollut jo lentoturvallisuutta vaarantava henkilö, joka groteskisti kehoitti koko koneellista ihmisiä osallistumaan omaan rikokseensa. </strong></em></p><p><em><strong>Ohisalon nuori ikä on paha haaste hänen asemalleen, ja myös kokemattomuus- vaikka usein nuoret ihmiset luulevat olevansa kaikkitietäviä, ja osaavia- sittenkin kun ikääntyy huomaa, että silloin on viisaus huipussaan, ja alkaa itsekin ajatella,että kyllä sitä nuorena olikin tyhmä. Nyt ymmärrän sen, miksi tämä hallitus palkkasi niin paljon neuvonantajia. Pikkupakko- kun tieto, ja taito puuttuu. Neljässä vuodessa ei sisäministerin hommia edes ehdi oppia. </strong></em></p><p><em><strong>Vihreät ovat rohkeita kruunatessaan 34-vuotiaan yhteiskuntatieteiden tohtorin puheenjohtajakseen. Kruunatessaan (prinsessana), koska vastaehdokkaita ei ole. Lisää vastuuta- sisäministeri ja puheenjohtaja? </strong></em><em><strong>Tosin Touko Aallon jälkeen ei voi paljon vaatia ja odottaa. Mielestäni vihreissä on vajetta- tai valinnan puutetta!</strong></em><br /><em><strong>Ohisalon prinsessasyndrooman vastaisuus saattaa johtua hänen taustastaan- hänen perheensä oli köyhä- isä alkoholisti, ja lapsuus kova. Silti lapsuuden ei tarvitse olla mielikuvitukseton- vaan itsekin samankaltaisissa olosuhteissa varttuneena- pidin prinsessamaisuudesta- ja silti olin pesäpallo kingi, jalkapallo kingi, ja Jane vs Tarzan. </strong></em></p><p><em><strong>Kovan lapsuuden, ja isän alkoholismin ei tarvitse viedä tyttöjen unelmia- ja kasvattaa tytöistä kovia naisia, jotka ovat feministisiä- ja pitävät itseään ennemmin &quot;jätkänä&quot; kuin naisena. En nyt puhu vain Ohisalosta, vaan oman kokemukseni kautta- en edes tiedä onko Ohisalo Feministi. Iiris Suomela saattaa olla. Ohisalossa arvostan sitä, että hän on ottanut köyhyydestä itselleen ammatin, ja tutkinut sitä. Meitä yhdistää köyhä lapsuus eriaikoina- ja itsekin haluan tehdä työtä edistääkseni hyvinvointia yhteiskunnassamme köyhyyden rakennetta murskaamalla. </strong></em></p><p><em><strong>Seppo Varjus, tekee vertauskuvia vielä uudelleen ja yhdistää Li Anderssonin seuraavasti tälläiseen hahmoon- olemme uuden hallituksen tragikoomisessa #putoshahmokisassa?</strong></em><br /><strong><em>&quot;J</em></strong><em><strong>ääprinsessa Ohisalo haastaa vasemmistoliiton Jeanne d&rsquo;Arcin Li Anderssonin. Vasemmalle kallellaan olevien vihreiden heikkoina hetkinä Anderssonin karisma houkuttaa&quot;.</strong></em> <strong><em>Onko eduskunnassa tällähetkellä edes oikeasti karismaattisia poliitikkoja. Mielestäni ei, vain PS miehissä. </em></strong></p><p><strong><em>Putos ohjelmaan suuntaan koko keskustelu astelee Iiris Suomelan ja Matti Virtasen toimesta. Virtanen on valmis jopa viemään sananvapauden toimittajien sekä kansan suusta. Älkää muuten unohtako Irwin goodwiniä- haistakaa paska kokovaltiovalta- !! Pitäisikö siis Iiris Suomelan ja Ohisalon takia muuttaa koko Suomen kieli ja kieltää vertauskuvallinen kirjoittaminen? Ompa näillä naisilla jo mahtava vallan kaulin ködessä. Odettavissa on vääntöä Ps värikkäistä puheista. Nessuja taatusti tullaan tarvitsemaan kun maailman sanoille herkistyneet ihmiset saavat itkuraivareita, ja niiskukohtauksia sanallisista ilmauksista. Kirjoitukseni saattaa olla nyt sitten kiellettyä tyylilajia. </em></strong></p><p><em><strong>Suomela sanoo &rdquo;Absurdius kohtelee naisia, miehiä ja sit varsinkin vähemmistöjä tosi eri tavoin. Et mulle huumori on todella ok, mut pitää huomata sit ne hetket joissa huumori kohtelee eri ihmisiä eri tavoin ja vaikuttaa eri ihmisiin eri tavoin.&rdquo;</strong></em><br /><em><strong>Virtanen on varovasti samaa mieltä Suomelan kanssa siitä, että naispoliitikkoja kohdellaan mediassa eri tavalla kuin miespoliitikkoja, hän peräänkuuluttaa poliitikon paksua nahkaa. Kaikesta ei voi loukkaantua.<br /><br />Suomela kiistää olevansa loukkaantunut tai että kyse olisi hänen omista tunteistaan.<br />&rdquo;Kyse ei oo siitä miltä musta tuntuu, vaan kyse on siitä, että miltä tää näyttää varsinkin nuorille tytöille, millasen kuvan tää antaa siitä, että onks naisille tilaa politiikassa ja työelämässä asiantuntijoina, tekijöinä, kokeneina ammattilaisina, vai prinsessoina. Sehän tässä on se ongelma.&rdquo;</strong></em></p><p><em><strong>Voi luoja ! </strong></em><br /><strong><em>Suomela jatkaa seuraavasti; </em></strong><br /><em><strong>&rdquo;Mun mielestä eläinvertaukset on ihan normaalia puhetta ja ihmisille tulee usein poliitikoista mieleen erilaisia eläimiä, ja poliitikot on usein nimitelly myös toimittajia eläimiks, esimerkiks sopuleiks.&rdquo;<br /><br />Virtanen vetoaa sananvapauteen. Miksei jotakin mielleyhtymää saisi sanoa äänen jos sellainen tulee? Suomela vastaa prinsessan, misun ja herkun olevan sukupuolittuneita termejä, ei eläimiä. Suomelalle olisi aivan ok, jos häntä sanottaisiin esimerkiksi koalaksi.<br /><br />Sen lisäksi Suomela näkee jääprinsessoista puhumisen liittyvän jo valmiiksi heikommassa asemassa olevien polkemiseen.<br /><br />&rdquo;Toinen vaihtoehto on sit se että lähetään jo marginaalissa olevia jo vaikeassa asemassa olevia, jo heikommalla olevia painamaan vielä lisää alaspäin. Otetaan se sukupuoli, josta 80 prosenttia on kokenu häirintää, ja painetaan sitä alaspäin. Tai vielä pahempaa, otetaan sukupuolivähemmistöjä tai etnisiä vähemmistöjä, ja heitä painetaan alaspäin&rdquo;, Suomela sanoo.</strong></em></p><p><em><strong>Mistä näitä feministejä tulee- ei siinä mitään, mutta se vasta vaarallista on kun, he alkavat määritellä mitä termejä yhteiskunnassa saa kirjoittaa, sanoa. Mitä vertauksia saa käyttää- ja keneen! Suomessa on uusi sisäministeri, jolla on valtaa sananvapauden rajoittamisen suunnittelussa. Näyttää pahalta, että Suomen kansan oikeudet&nbsp; ovat uudelleen määrittymässä, jos kansan suusta viedään sanat, ja sanakirjat uusitaan herkkähipiäisten kautta. </strong></em></p><p><em><strong>Olen jo ollut huolissani sananvapauden tilasta- syy hallitustulos- kansan valinnalla ei ollut merkitystä. Demokratia ei toteutunut- vaan diktatuurin outo vasemmistolainen muoto- viis siitä mitä te äänestitte- me otamme vallan. Me myös määritämme mitä saatte sanoa. Hyvästi vapaa Suomi- tervetuloa feministit, prinsessasyndrooma- ja palanut nahka. </strong></em></p><p><em><strong>Minä olen ainakin prinsessa- Vapaustaistelija prinsessa - Minna.</strong></em><br /><br /><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Joka tytön unelma oli olla prinsessa ainakin kun minä elin lapsuuttani 70-luvulla. Prinsessa leikit, ja haaveet kumpusivat halusta olla kaunis, rikas, hellitty, hemmoiteltu ja etuoikeutettu. Prinsessa sananakin oli jotain aivan ihanaa. Joka naisenkin unelma voisi olla se, että saisi olla oikeasti päivän prinsessana. Prinsessan oikeuksiin kuuluvat kauniit vaatteet ja huikeasti materiaa. Lapsena kruunut tehtiin kukista, ja sittemmin omille tyttärille ostin ne kaupasta, hienoine mekkoineen. Valitettavasti sellaisia ei omana lapsuuteni aikana ollut mahdollista saada.

Ainoa prinsessa, jota olen ihaillut elämäni aikana oli Prinsessa Diana, Princess of hearts. Kaunis, suloinen, lämmin, auttavainen, ja maailmaa syleilevä. Blondi mutta kaikkea muuta kuin kylmä. Hänen kauniit siniset silmänsä loistivat rakkautta ja lämpöä- hänestä säteili suloa, ja herkkyyttä.

Hän sulatti ihmisen kuin ihmisen- sellainen taito on mahtava lahja prinsessalle, ja miksei se olisi sitä poliitikollekin. Prinsessapäiväkirjat on elokuva, jonka taatusti Ohisalokin on katsonut, ja prinsessoja on Disneyn elokuvat valikoima pulloillaan. Sieltä kaikki naiset ja tytöt voivat valita omaa persoonaansa lähellä olevan prinsessan.

Prinsessa keskustelujen ydin saattaa olla tässä oudossa yhteiskunnallisessa tilassa ikäänkuin ajankohtainen, mutta hiukan tragikoominen vertauksellinen slogan tilanteesta, jossa vaalien voittajat on törkeästi syrjäytetty hallituksesta. Tilalle asteli nuoria kokemattomia naisia, suurinen eleineen ja olemuksineen. Tämä ilmeisesti kirvoitti Seppo Varjukselta kolumnin, jossa hän vertasi vihreiden Marja Ohisaloa vertauskuvauksellisesti "jääprinsessaksi" tämän vaaleankelmeän olemuksen takia. Poliitikkoja on kautta aikan arvosteltu kaikintavoin ulkonäöstä- poliittisiin päätöksiin- ja mahdollisesti, jopa pilapiirroksin. Julkisuuden henkilönä politiikko on jatkuvasti arvostelun, ja arvioinnin kohteena. Hänen on myös totuttava siihen,  ja siedettävä sekä osattava hallita sitä hyvin- haastavaa voi olla, mutta tulevaisuus poliitikkona- ministerinä on paljon riippuvainen siitä, kuinka sietää ja osaa ottaa vastaan 5,7 miljoonaisen kansan arvostelua. Ohisalo on ainakin twitterissa blogannut jo runsaasti kansaansa.

Varjuksen vertaus Games of thornesin lohikäärme kuningattareen oli kuitenkin yliampuva, sillä suoraa vertausta ko, näyttelijän ja Ohisalon ulkonäöllisiin ominaisuuksin ei voi tehdä- Games of thornesia katsoessani ei Ohisalo olisi ikinä tullut mieleeni. Seppo Varjuksella on huomattavasti vilkkaampi ja eläväisempi mielikuvitus kuin itselläni.

Kansanedustaja Iiris Suomela tuohtuu, ja ottaa kantaa Ohisalon "jääprinsessa" titteliin. Ketään ei hänen mukaansa saisi kuvailla sukupuoleen ja ulkonäköön liittyvillä termistöillä? HÄ?

Joko uusi eduskunta on päättänyt lakkauttaa sukupuolitermistön, mies ja nainen? Onko minulla jäänyt jotain huomaamatta? Näinkö nopeasti nämä vihervasemmistolaiset ovat laittamassa uudeksi käsityksiä miehistä ja naisista- ja tekemässä NEW GENERATIONS LAWS. Suomessa sukupuoli on sivuseikka tyyliin? Älkää herranjumala viekö meiltä prinsessa- ja prinssileikkejä- emme me kaikki halua olla maskuliinisia naisia-joita femistit riepottaa. Naisilla on oikeus olla prinsessa- jään kanssa tai ilman.

Seppo Varjus kirjoittaa "Maria Ohisalo on Suomen sisäministeri. Ohisalo on kalmanvaalea. Hallitustason poliitikassa hän on ulkopuolinen, vasta huhtikuussa ensi kertaa kansanedustajaksi valittu. Ohisalo on rohkea, kun aikoo asettua raivon, pilkan ja loanheiton kohteeksi."

Itse olen vanhasti sitämieltä- että koska vaalien voittajat- eli Suomen kansan äänestämä valta ei ole toteutunut- vaan, syrjäytetty- on koko hallitus tuleva olemaan raivon, pilkan, ja loanheiton kohteena.

Miten absurdia- että kansa äänestää saadakseen vallan vaihtumaan, ja valtaan tulee ihmisiä- joiden ei siellä pitäisi olla. Keksin siihen paljon pahempia skenaarioita, ja arvioita mahdollisista vihervassareiden tulevista mokista, ja koko kansan suolaamisesta kaikilla mahdollisilla kurjuuksilla mitä ikinä keksivät- pelkään,että saattavat sanoa, että meillä pohjanmaalla ei saa enää olla lehmiä- ja emme myöskään saa käyttää sananvapauttamme. Joudumme polkupyräilemään töihin kymmeniä kilometrejä- ja meiltä viedään ehkäpä jopa autot alta.

"Jääprinsessaksi" Ohisalo saa muuttua monta kertaa sisäministeri tittelinsä aikana. Kauhun paikat, ja tilanteet tuskin loppuvat- koska, ja kun hänen vastuullaan on maahanmuuttoasiat sekä turvapaikanhakijoiden palautukset. Pelkään itse, että henkilöt jäävät palauttamatta. Onhan vihreissä ollut jo lentoturvallisuutta vaarantava henkilö, joka groteskisti kehoitti koko koneellista ihmisiä osallistumaan omaan rikokseensa.

Ohisalon nuori ikä on paha haaste hänen asemalleen, ja myös kokemattomuus- vaikka usein nuoret ihmiset luulevat olevansa kaikkitietäviä, ja osaavia- sittenkin kun ikääntyy huomaa, että silloin on viisaus huipussaan, ja alkaa itsekin ajatella,että kyllä sitä nuorena olikin tyhmä. Nyt ymmärrän sen, miksi tämä hallitus palkkasi niin paljon neuvonantajia. Pikkupakko- kun tieto, ja taito puuttuu. Neljässä vuodessa ei sisäministerin hommia edes ehdi oppia.

Vihreät ovat rohkeita kruunatessaan 34-vuotiaan yhteiskuntatieteiden tohtorin puheenjohtajakseen. Kruunatessaan (prinsessana), koska vastaehdokkaita ei ole. Lisää vastuuta- sisäministeri ja puheenjohtaja? Tosin Touko Aallon jälkeen ei voi paljon vaatia ja odottaa. Mielestäni vihreissä on vajetta- tai valinnan puutetta!
Ohisalon prinsessasyndrooman vastaisuus saattaa johtua hänen taustastaan- hänen perheensä oli köyhä- isä alkoholisti, ja lapsuus kova. Silti lapsuuden ei tarvitse olla mielikuvitukseton- vaan itsekin samankaltaisissa olosuhteissa varttuneena- pidin prinsessamaisuudesta- ja silti olin pesäpallo kingi, jalkapallo kingi, ja Jane vs Tarzan.

Kovan lapsuuden, ja isän alkoholismin ei tarvitse viedä tyttöjen unelmia- ja kasvattaa tytöistä kovia naisia, jotka ovat feministisiä- ja pitävät itseään ennemmin "jätkänä" kuin naisena. En nyt puhu vain Ohisalosta, vaan oman kokemukseni kautta- en edes tiedä onko Ohisalo Feministi. Iiris Suomela saattaa olla. Ohisalossa arvostan sitä, että hän on ottanut köyhyydestä itselleen ammatin, ja tutkinut sitä. Meitä yhdistää köyhä lapsuus eriaikoina- ja itsekin haluan tehdä työtä edistääkseni hyvinvointia yhteiskunnassamme köyhyyden rakennetta murskaamalla.

Seppo Varjus, tekee vertauskuvia vielä uudelleen ja yhdistää Li Anderssonin seuraavasti tälläiseen hahmoon- olemme uuden hallituksen tragikoomisessa #putoshahmokisassa?
"Jääprinsessa Ohisalo haastaa vasemmistoliiton Jeanne d’Arcin Li Anderssonin. Vasemmalle kallellaan olevien vihreiden heikkoina hetkinä Anderssonin karisma houkuttaa". Onko eduskunnassa tällähetkellä edes oikeasti karismaattisia poliitikkoja. Mielestäni ei, vain PS miehissä.

Putos ohjelmaan suuntaan koko keskustelu astelee Iiris Suomelan ja Matti Virtasen toimesta. Virtanen on valmis jopa viemään sananvapauden toimittajien sekä kansan suusta. Älkää muuten unohtako Irwin goodwiniä- haistakaa paska kokovaltiovalta- !! Pitäisikö siis Iiris Suomelan ja Ohisalon takia muuttaa koko Suomen kieli ja kieltää vertauskuvallinen kirjoittaminen? Ompa näillä naisilla jo mahtava vallan kaulin ködessä. Odettavissa on vääntöä Ps värikkäistä puheista. Nessuja taatusti tullaan tarvitsemaan kun maailman sanoille herkistyneet ihmiset saavat itkuraivareita, ja niiskukohtauksia sanallisista ilmauksista. Kirjoitukseni saattaa olla nyt sitten kiellettyä tyylilajia.

Suomela sanoo ”Absurdius kohtelee naisia, miehiä ja sit varsinkin vähemmistöjä tosi eri tavoin. Et mulle huumori on todella ok, mut pitää huomata sit ne hetket joissa huumori kohtelee eri ihmisiä eri tavoin ja vaikuttaa eri ihmisiin eri tavoin.”
Virtanen on varovasti samaa mieltä Suomelan kanssa siitä, että naispoliitikkoja kohdellaan mediassa eri tavalla kuin miespoliitikkoja, hän peräänkuuluttaa poliitikon paksua nahkaa. Kaikesta ei voi loukkaantua.

Suomela kiistää olevansa loukkaantunut tai että kyse olisi hänen omista tunteistaan.
”Kyse ei oo siitä miltä musta tuntuu, vaan kyse on siitä, että miltä tää näyttää varsinkin nuorille tytöille, millasen kuvan tää antaa siitä, että onks naisille tilaa politiikassa ja työelämässä asiantuntijoina, tekijöinä, kokeneina ammattilaisina, vai prinsessoina. Sehän tässä on se ongelma.”

Voi luoja !
Suomela jatkaa seuraavasti;
”Mun mielestä eläinvertaukset on ihan normaalia puhetta ja ihmisille tulee usein poliitikoista mieleen erilaisia eläimiä, ja poliitikot on usein nimitelly myös toimittajia eläimiks, esimerkiks sopuleiks.”

Virtanen vetoaa sananvapauteen. Miksei jotakin mielleyhtymää saisi sanoa äänen jos sellainen tulee? Suomela vastaa prinsessan, misun ja herkun olevan sukupuolittuneita termejä, ei eläimiä. Suomelalle olisi aivan ok, jos häntä sanottaisiin esimerkiksi koalaksi.

Sen lisäksi Suomela näkee jääprinsessoista puhumisen liittyvän jo valmiiksi heikommassa asemassa olevien polkemiseen.

”Toinen vaihtoehto on sit se että lähetään jo marginaalissa olevia jo vaikeassa asemassa olevia, jo heikommalla olevia painamaan vielä lisää alaspäin. Otetaan se sukupuoli, josta 80 prosenttia on kokenu häirintää, ja painetaan sitä alaspäin. Tai vielä pahempaa, otetaan sukupuolivähemmistöjä tai etnisiä vähemmistöjä, ja heitä painetaan alaspäin”, Suomela sanoo.

Mistä näitä feministejä tulee- ei siinä mitään, mutta se vasta vaarallista on kun, he alkavat määritellä mitä termejä yhteiskunnassa saa kirjoittaa, sanoa. Mitä vertauksia saa käyttää- ja keneen! Suomessa on uusi sisäministeri, jolla on valtaa sananvapauden rajoittamisen suunnittelussa. Näyttää pahalta, että Suomen kansan oikeudet  ovat uudelleen määrittymässä, jos kansan suusta viedään sanat, ja sanakirjat uusitaan herkkähipiäisten kautta.

Olen jo ollut huolissani sananvapauden tilasta- syy hallitustulos- kansan valinnalla ei ollut merkitystä. Demokratia ei toteutunut- vaan diktatuurin outo vasemmistolainen muoto- viis siitä mitä te äänestitte- me otamme vallan. Me myös määritämme mitä saatte sanoa. Hyvästi vapaa Suomi- tervetuloa feministit, prinsessasyndrooma- ja palanut nahka.

Minä olen ainakin prinsessa- Vapaustaistelija prinsessa - Minna.


 

]]>
12 http://minskukoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277417-prinsessasyndroomaa-liikkeella-vihreiden-naispolitiikkojen-nahka-palaa#comments Ministeri Politiikka Politiikonvahvuus Sananvapaus Yhteiskunta Mon, 17 Jun 2019 00:10:58 +0000 Katriina Minna Koskela http://minskukoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277417-prinsessasyndroomaa-liikkeella-vihreiden-naispolitiikkojen-nahka-palaa
Elinvoimaa vain elämää lisäämällä http://jurilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277326-elinvoimaa-vain-elamaa-lisaamalla <p>Maaseudun elinvoimaisuudesta puhutaan paljon, mutta väitän tekojen olevan lähinnä puuhasteluasteella. Jos yli 30 vuotta on tehty toimenpiteitä ja asukaskäyrät ovat lähes muuttumattomia, voidaan todeta teot riittämättömiksi. Urbanisaation verhon taakse on helppo mennä piiloon ja kohautella hartioita &quot;minkäs minä sille voin&quot; -tyyliin. Se ei kuitenkaan ole mikään luonnon vakio. Urbanisaatio on trendi, joka tulee päättymään. Tästä onkin jo viitteitä olemassa, että muutos on jo käynnissä. Mistä siis kiikastaa?</p><p>Tehdään oletus että juuri sinä haluaisit muuttaa maalle ja alat etsimään Etuovi.comista sopivaa asuntoa. Tarjolle tulee kymmeniä vuosia vanhoja taloja, joiden oletettu viimeinen käyttöpäivä on mennyt jo ajat sitten. Ei kiinnosta. Siispä rakentamista suunnittelemaan. Sopivan talomallin löytäminen voi vielä olla helppoa. Myös unelmien tontti voi löytyä helposti. Siispä pankkiin. Pankinjohtaja ynnäilee vähän aikaa lukuja ja toivottaa tervetulleeksi. Hän lupaa auliisti 30-50 % rakennuskustannuksista rahoitusta rakennettavan talon vakuusarvolla. Monen on pakko tässä vaiheessa nostaa jalat pöydälle ja alkaa katsomaan lottoarvontaa unelmien täyttymisen rahoittamiseksi.</p><p>Urbanisaatio on seurausta huonosti suunnitellusta politiikasta. No joku ehkä saattaa olla sitä mieltä, että onnistunuttahan se on, kun on saatu ihmiset kaupunkiin ja valta keskittymään. Minä en ajattele niin. Maaseudun palveluiden alasajoa on tehty yhtä kauan, kuin väestö maaseudulla on vähentynyt. Kuntaliitokset ovat vain kiihdyttäneet maaseudun kurjistamista ja paikallispoliitikkojen kapea näkökulma ajanut heidät tekemään helppoa politiikkaa maaseudun kustannuksella. Ei ole helpompaa tapaa ratkaista budjettivajetta, kuin lakkauttaa palveluita. Valitettavan moni pikkupoliitikko kuvittelee, että se on jopa ainoa mahdollisuus. No ei ole!!!</p><p>Mutta kyllä syytä on myös ihmisissä, jotka kritisoivat politiikkaa ja kahvipöydissä manaavat tehtyjä päätöksiä. Enää ei saa sitä, eikä tätä. Hyvä ettei portaiden lakaisemista edellytetä yhteiskunnan vähimmäispalveluna. No, otetaanpa takaisin. Kohdistetaan tuo kritiikki niihin, jotka eivät ole valmiita tekemään muuta, kuin kritisoimaan politiikkaa ja haikailemaan menetettyjä palveluita. Maaseudulla asuvista valtaosa on tottunut tekemään itse ja hyväksyy palveluiden rajallisuuden. He suunnittelevat elämänsä sen mukaan, mitä on tarjolla ja elävät onnellista, aktiivista elämää. Toki heitäkin harmittaa palveluiden karsiminen, mutta eivät he jää sen perään itkemään.</p><p>Siitä lienee kuitenkin suhteellisen hyvä yhteisymmärrys, että maaseudun väestön väheneminen on ongelma. Eri osapuolilla sen aiheuttama ongelma voi olla erilainen, mutta silti se on ongelma. Ongelman poistamiseksi on kaksi vaihtoehtoa. Saada lisää asukkaita maaseudulle tai keskittää loputkin betonihelvettiin. Jotta saisimme lisää asukkaita, olisi tarjottava moderni asumisen ratkaisu, joka ei ole liian suurella omarahoitusosuudella varustettu. Olisi myös varmistettava, että oppivelvollisuuden täyttäminen ei ole kohtuuttoman suuren kynnyksen (lue Matkan) takana. Ja ettei se rasittaisi liikaa kuntataloutta. Tällainen on olemassa, kunhan vain muuttotappiokuntien päättäjät ottaisivat sen käyttöönsä ajoissa. Lue lisää <a href="http://www.arctic2020.fi">Älykylästä</a>.</p> Maaseudun elinvoimaisuudesta puhutaan paljon, mutta väitän tekojen olevan lähinnä puuhasteluasteella. Jos yli 30 vuotta on tehty toimenpiteitä ja asukaskäyrät ovat lähes muuttumattomia, voidaan todeta teot riittämättömiksi. Urbanisaation verhon taakse on helppo mennä piiloon ja kohautella hartioita "minkäs minä sille voin" -tyyliin. Se ei kuitenkaan ole mikään luonnon vakio. Urbanisaatio on trendi, joka tulee päättymään. Tästä onkin jo viitteitä olemassa, että muutos on jo käynnissä. Mistä siis kiikastaa?

Tehdään oletus että juuri sinä haluaisit muuttaa maalle ja alat etsimään Etuovi.comista sopivaa asuntoa. Tarjolle tulee kymmeniä vuosia vanhoja taloja, joiden oletettu viimeinen käyttöpäivä on mennyt jo ajat sitten. Ei kiinnosta. Siispä rakentamista suunnittelemaan. Sopivan talomallin löytäminen voi vielä olla helppoa. Myös unelmien tontti voi löytyä helposti. Siispä pankkiin. Pankinjohtaja ynnäilee vähän aikaa lukuja ja toivottaa tervetulleeksi. Hän lupaa auliisti 30-50 % rakennuskustannuksista rahoitusta rakennettavan talon vakuusarvolla. Monen on pakko tässä vaiheessa nostaa jalat pöydälle ja alkaa katsomaan lottoarvontaa unelmien täyttymisen rahoittamiseksi.

Urbanisaatio on seurausta huonosti suunnitellusta politiikasta. No joku ehkä saattaa olla sitä mieltä, että onnistunuttahan se on, kun on saatu ihmiset kaupunkiin ja valta keskittymään. Minä en ajattele niin. Maaseudun palveluiden alasajoa on tehty yhtä kauan, kuin väestö maaseudulla on vähentynyt. Kuntaliitokset ovat vain kiihdyttäneet maaseudun kurjistamista ja paikallispoliitikkojen kapea näkökulma ajanut heidät tekemään helppoa politiikkaa maaseudun kustannuksella. Ei ole helpompaa tapaa ratkaista budjettivajetta, kuin lakkauttaa palveluita. Valitettavan moni pikkupoliitikko kuvittelee, että se on jopa ainoa mahdollisuus. No ei ole!!!

Mutta kyllä syytä on myös ihmisissä, jotka kritisoivat politiikkaa ja kahvipöydissä manaavat tehtyjä päätöksiä. Enää ei saa sitä, eikä tätä. Hyvä ettei portaiden lakaisemista edellytetä yhteiskunnan vähimmäispalveluna. No, otetaanpa takaisin. Kohdistetaan tuo kritiikki niihin, jotka eivät ole valmiita tekemään muuta, kuin kritisoimaan politiikkaa ja haikailemaan menetettyjä palveluita. Maaseudulla asuvista valtaosa on tottunut tekemään itse ja hyväksyy palveluiden rajallisuuden. He suunnittelevat elämänsä sen mukaan, mitä on tarjolla ja elävät onnellista, aktiivista elämää. Toki heitäkin harmittaa palveluiden karsiminen, mutta eivät he jää sen perään itkemään.

Siitä lienee kuitenkin suhteellisen hyvä yhteisymmärrys, että maaseudun väestön väheneminen on ongelma. Eri osapuolilla sen aiheuttama ongelma voi olla erilainen, mutta silti se on ongelma. Ongelman poistamiseksi on kaksi vaihtoehtoa. Saada lisää asukkaita maaseudulle tai keskittää loputkin betonihelvettiin. Jotta saisimme lisää asukkaita, olisi tarjottava moderni asumisen ratkaisu, joka ei ole liian suurella omarahoitusosuudella varustettu. Olisi myös varmistettava, että oppivelvollisuuden täyttäminen ei ole kohtuuttoman suuren kynnyksen (lue Matkan) takana. Ja ettei se rasittaisi liikaa kuntataloutta. Tällainen on olemassa, kunhan vain muuttotappiokuntien päättäjät ottaisivat sen käyttöönsä ajoissa. Lue lisää Älykylästä.

]]>
3 http://jurilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277326-elinvoimaa-vain-elamaa-lisaamalla#comments Asuminen Elinvoima Maaseutu Politiikka Uudistuminen Fri, 14 Jun 2019 10:30:07 +0000 Juri Laurila http://jurilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277326-elinvoimaa-vain-elamaa-lisaamalla
Avoin kirje keskustalaisille ja puheenjohtajavalinnasta kiinnostuneille http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277297-avoin-kirje-keskustalaisille-ja-puheenjohtajavalinnasta-kiinnostuneille <p>Keskusta on poliittinen kotini. Lähdin aikoinaan mukaan keskustanuoriin Vaalassa lukioikäisenä. Aloitin poliittisen vaikuttajatyön Kainuun nuorten piirin hallituksen varajäsenyydestä. Perustin omaan kotikuntaan nuorten paikallisyhdistyksen. Muutin 1999 Turkuun. Opiskelin Turun yliopistossa valtiotieteen maisteriksi. Kuljin keskustanuorten valtakunnallisissa tapahtumissa ja tulin valittua Nuoren Keskustan Liiton hallitukseen. &nbsp;Olin erittäin kiinnostunut ohjelmatyöstä ja teimme porukalla keskustanuorille uuden ohjelman ja Suomen ensimmäisen ruokapoliittisen ohjelman.</p><p>Keskustanuorissa toimin varapuheenjohtajana ja Pohjoismaiden Keskustanuorissa puheenjohtajana. Olin ehdolla kerran Europan parlamenttiin ja kaksi kertaa eduskuntaan. 2004 pääsin ensiyrittämällä Turun kaupunginvaltuuston. 3000 ääntä muualta muuttaneelle nuorella oli kova tulos 2007 eduskuntavaaleissa. 2007 keväällä työ vei Helsinkiin Suomen Kuntaliittoon, ja 2009 minut valittiin Vaalan kunnanjohtajaksi yhtenä kautta-aikain nuorimpana naisena.</p><p>Minulta on kysytty, miksi en ole lähtenyt eduskuntavaaliehdokkaaksi Oulun vaalipiiristä. Perheemme lapset ovat syntyneet 2011 ja 2013. Elämäntilanteet tuolloin eivät tukeneet ehdokkuutta. 2019 vaaleihin koin lähtemisen hankalaksi, koska olimme juuri muuttaneet Kuhmoon ja Oulun vaalipiirissä ehdokkaaksi hakeudutaan jäsenvaalin kautta. Ehdokkaana oli myös Kuhmon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tuomas Kettunen. Tuomas teki näissä vaaleissa erinomaisen tuloksen ja on 1. varaedustaja.</p><p>Puheenjohtajakilpailun ehdokkuuden harkita tuli minulle itselleni yllätyksenä muiden pyynnöstä. Kun Annika Saarikko ilmoitti, että ei ole käytettävissä, kyselyjen määrä lisääntyi. Koin velvollisuudekseni aidosti harkita tilannetta. Koska hoidan kaupunginjohtajan virkaa, joka on hyvin täysipainoista ajankäytön suhteen, minulla ei ollut kevään aikana riittävästi mahdollisuutta pohtia asiaa ja käydä tarpeellisia keskusteluja teemasta. Toki osallistuin kahteen piirikokoukseen ja kirjoitin teemasta kaksi <a href="http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275812-pelkka-tolkun-politiikka-ei-riita-keskustan-linjaksi">blogia</a>, joista toisen kansanedustaja Mikko Kärnän kanssa<a href="http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274948-miksi-olemme-keskustalaisia"> Keskustan aatteesta</a>. Nyt loman aikana minulla on ollut mahdollisuus jäsentää ajatuksiani. Olen lisäksi saanut käydä kymmeniä pitkiä ja erittäin mielenkiintoisia keskusteluja teeman ympärillä.</p><p>Olen päätynyt esittämään ratkaisuksi sitä, että tuleva Keskustan puheenjohtaja keskittyisi kesään 2020 saakka puolueen johtamiseen. Hän mittauttaisi kannatuksensa uudelleen kesällä 2020 ja siirtyisi ministeriryhmän jäseneksi.</p><p>Tässä mallissa on haasteensa. Ensinnäkin, jos ehdokas on eduskuntaryhmän ulkopuolelta, syntyy kysymys kansan mandaatista. On kuitenkin niin, että puoluekokous valitsee itse itselleen puheenjohtajan. Mikään sääntö ei sano, että puheenjohtajan tulisi olla kansanedustaja. Näin vain on yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ollut.&nbsp; Mandaatti haetaan siis jäsenistöltä, ei yksittäisen vaalipiirin äänestäjiltä.</p><p>Toinen haaste liittyy siihen, että eduskunta on paikka, jossa kansallinen poliittinen keskustelu käydään ja puheenjohtaja jäisi tämän debatin ulkopuolelle. Tämä on totta, mutta samalla on totta, että politiikan areenat ja tekotavat ovat merkittävästi muuttuneet. Johtaja itsessään on media jos osaa sen oivaltavasti hyödyntää. Viestinnällisesti onnistuakseen malli vaatii saumatonta yhteistyötä eduskuntaryhmän ja ministeriryhmän kanssa.</p><p>Kolmas kysymys liittyy ns. kaksilla rattailla ajamiseen, josta voivat syyttää muut hallituspuolueet. Tämäkin kysymys saadaan torpattua saumattomalla yhteistyöllä. Sen sijaan riskinä mallissa on tulevan puheenjohtajan ja eduskuntaryhmän välinen luottamus ja tai paremminkin sen puuttuminen. Kuten myös ministeriryhmän ja puheenjohtajan välille mahdollisesti syntyvä jännite. Puolueen ollessa kannatukseltaan tässä kurjassa tilanteessa, tuollainen vastakkainasettelu ei tekisi puolueelle hyvää ja media ottaisi siitä kaiken ilon irti.</p><p>Olen halunnut tuoda tämän mallin kuitenkin esille, koska tarvitsemme Keskustassa uutta ajattelua niin politiikan tekemisen tavoissa, että oman aatteemme esilletuomisessa. Emme saa kangistua ajattelemaan, että näin on tehtävä, koska näin on aina tehty. Emme saa ensimmäisinä nostaa käsiä ylös ja huudahtaa &rdquo;mahdotonta&rdquo;. Mikään ei ole kun etsitään luova ratkaisu ja yhteinen tahtotila löytyy. Malli antaisi mahdollisuuden myös jollekin kansanedustajistamme tehdä valinnan asettua ehdokkaaksi ilmoittamalla, että keskittyy puheenjohtajan tehtävään.</p><p>Politiikassa momentum tulee ja momentum menee. Sitä ei tule toista kertaa, eikä voi ajatella niin, että aikani ei ole vielä vaan se on myöhemmin. Henkilökohtaisesti kannattaa myös arvioida jääkö tilanteen hyödyntämättä jättäminen harmittamaan myöhemmin. Tiedostan, että tässä on minun potentiaalinen momentum. &nbsp;Hyvä johtaja tunnistaa myös omat kykynsä ja pystyy muodostamaan tilannekuvan, jonka turvin kykenee tekemään päätöksiä ja ratkaisemaan tilanteita. Ne eivät tällöin jää myöhemmin harmittamaan tai pohdituttamaan.</p><p>Eräs keskustakonkari kommentoi minulle, että hyvin rakennettu pohja synnyttää luottamuksen, joka ei pienistä värähtele. Hän on oikeassa. Vaikka minulla on vankka pohja puolueen piirissä, niin olen ollut kymmenen vuotta poissa. Keskustalaiset laajat joukot eivät tunne minua. En myöskään ole voinut olla läsnä uuden eduskuntaryhmän ryhmäytyessä. Luottamuksen synnyttäminen vaatisi aikaa ja johtajuuteni olisi kovin altis värähtelylle.</p><p>Haluan tälle kansanliikkeelle parasta. Tässä tilanteessa mahdollinen valintani puolueen puheenjohtajaksi voisi olla se kaivattu piristysruiske puolueelle, mutta samalla se voisi olla johtajuuden näkökulmasta liian suuri riski ja valintani voisi johtaa myös jännitteiden korostumiseen. Se ei tekisi puolueellemme hyvää. En lähde ehdokkaaksi Keskustan puheenjohtajan tehtävään. Olen tehnyt tämän päätöksen tänään Kuhmossa takapihallamme ja auringon paistaessa, yksin.</p><p>Pitää myös muistaa, että Keskustan kannatus ei välttämättä nouse takaisin siihen mitä se on ollut tai nousuun menee aikaa. Tulevat kunnallisvaalit ovat meille erityisen tärkeät uusien aktiivien saamiseksi mukaan. Meidän pitää syksystä lähtien luoda puolueeseen sellainen imu, että kykenemme houkuttelemaan mukaan toimintaan uusia ihmisiä ja kaltaisiani puolueen kertaalleen jättäneitä. Olen esittänyt malliksi periaateohjelmalähtöistä paikkalisen vaaliohjelman laatimista kuntakohtaisesti.</p><p>Näiden kuukausien aikana minulle on kuitenkin tullut selväksi, että kaltaiselleni persoonalle olisi puolueessa kysyntää. Minulla on myös sisäinen palo olla mukana tässä kansanliikkeessä. Siksi olen päättänyt, että tulen mukaan toimintaan uudelleen. Haluan herätellä keskustelua sosiaalisen median ryhmissä, sparrata ja auttaa sillä kokemuksella mikä minulla on. Lähden tavoittelemaan myös puoluevaltuuston jäsenyyttä Pohjois-Pohjanmaan piiristä ja jos sen saan, olen valmis asettumaan ehdolle puoluevaltuuston johtoon. Koen, että siltä paikalta voisin olla uudistamassa Keskustaa, puolueemme keskustelukulttuuria ja tuomassa keskustan kärkeen uudet kasvot. Keskusta on muutakin kuin hallituspuolue ja vaaliorganisaatio, se on kansaliike jonka tulemme päivittämään 2020 luvulle.</p><p>Lopuksi. Keskusta on aina ollut uudistusmielinen ja radikaalisdemokraatinen liberaali kansanliike. Mielissämme kansa nousee ja kansanvalta etenee. Emme saa taantua puolivillaiseksi tolkun puolueeksi ja maltilliseksi Keskustaksi. Meidän on kyettävä olemaan radikaali keskustalainen vaihtoehto,&nbsp; joka ei kumartele korporaatioille tai etujärjestöille. Emme saa antaa muiden määritellä mitä Keskusta on vaan meidän tulee itse jykevästi tuoda esille periaateohjelmalinjauksiamme suhteessa päivänpolitiikkaan. On tehtävä selväksi miksi kannattaa äänestää keskustaa.</p><p>Kiitollisena kaikesta kannustuksesta, jota olen saanut ja siitä, että saan olla tämän puolueen jäsen</p><p>Tytti Määttä</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskusta on poliittinen kotini. Lähdin aikoinaan mukaan keskustanuoriin Vaalassa lukioikäisenä. Aloitin poliittisen vaikuttajatyön Kainuun nuorten piirin hallituksen varajäsenyydestä. Perustin omaan kotikuntaan nuorten paikallisyhdistyksen. Muutin 1999 Turkuun. Opiskelin Turun yliopistossa valtiotieteen maisteriksi. Kuljin keskustanuorten valtakunnallisissa tapahtumissa ja tulin valittua Nuoren Keskustan Liiton hallitukseen.  Olin erittäin kiinnostunut ohjelmatyöstä ja teimme porukalla keskustanuorille uuden ohjelman ja Suomen ensimmäisen ruokapoliittisen ohjelman.

Keskustanuorissa toimin varapuheenjohtajana ja Pohjoismaiden Keskustanuorissa puheenjohtajana. Olin ehdolla kerran Europan parlamenttiin ja kaksi kertaa eduskuntaan. 2004 pääsin ensiyrittämällä Turun kaupunginvaltuuston. 3000 ääntä muualta muuttaneelle nuorella oli kova tulos 2007 eduskuntavaaleissa. 2007 keväällä työ vei Helsinkiin Suomen Kuntaliittoon, ja 2009 minut valittiin Vaalan kunnanjohtajaksi yhtenä kautta-aikain nuorimpana naisena.

Minulta on kysytty, miksi en ole lähtenyt eduskuntavaaliehdokkaaksi Oulun vaalipiiristä. Perheemme lapset ovat syntyneet 2011 ja 2013. Elämäntilanteet tuolloin eivät tukeneet ehdokkuutta. 2019 vaaleihin koin lähtemisen hankalaksi, koska olimme juuri muuttaneet Kuhmoon ja Oulun vaalipiirissä ehdokkaaksi hakeudutaan jäsenvaalin kautta. Ehdokkaana oli myös Kuhmon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tuomas Kettunen. Tuomas teki näissä vaaleissa erinomaisen tuloksen ja on 1. varaedustaja.

Puheenjohtajakilpailun ehdokkuuden harkita tuli minulle itselleni yllätyksenä muiden pyynnöstä. Kun Annika Saarikko ilmoitti, että ei ole käytettävissä, kyselyjen määrä lisääntyi. Koin velvollisuudekseni aidosti harkita tilannetta. Koska hoidan kaupunginjohtajan virkaa, joka on hyvin täysipainoista ajankäytön suhteen, minulla ei ollut kevään aikana riittävästi mahdollisuutta pohtia asiaa ja käydä tarpeellisia keskusteluja teemasta. Toki osallistuin kahteen piirikokoukseen ja kirjoitin teemasta kaksi blogia, joista toisen kansanedustaja Mikko Kärnän kanssa Keskustan aatteesta. Nyt loman aikana minulla on ollut mahdollisuus jäsentää ajatuksiani. Olen lisäksi saanut käydä kymmeniä pitkiä ja erittäin mielenkiintoisia keskusteluja teeman ympärillä.

Olen päätynyt esittämään ratkaisuksi sitä, että tuleva Keskustan puheenjohtaja keskittyisi kesään 2020 saakka puolueen johtamiseen. Hän mittauttaisi kannatuksensa uudelleen kesällä 2020 ja siirtyisi ministeriryhmän jäseneksi.

Tässä mallissa on haasteensa. Ensinnäkin, jos ehdokas on eduskuntaryhmän ulkopuolelta, syntyy kysymys kansan mandaatista. On kuitenkin niin, että puoluekokous valitsee itse itselleen puheenjohtajan. Mikään sääntö ei sano, että puheenjohtajan tulisi olla kansanedustaja. Näin vain on yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ollut.  Mandaatti haetaan siis jäsenistöltä, ei yksittäisen vaalipiirin äänestäjiltä.

Toinen haaste liittyy siihen, että eduskunta on paikka, jossa kansallinen poliittinen keskustelu käydään ja puheenjohtaja jäisi tämän debatin ulkopuolelle. Tämä on totta, mutta samalla on totta, että politiikan areenat ja tekotavat ovat merkittävästi muuttuneet. Johtaja itsessään on media jos osaa sen oivaltavasti hyödyntää. Viestinnällisesti onnistuakseen malli vaatii saumatonta yhteistyötä eduskuntaryhmän ja ministeriryhmän kanssa.

Kolmas kysymys liittyy ns. kaksilla rattailla ajamiseen, josta voivat syyttää muut hallituspuolueet. Tämäkin kysymys saadaan torpattua saumattomalla yhteistyöllä. Sen sijaan riskinä mallissa on tulevan puheenjohtajan ja eduskuntaryhmän välinen luottamus ja tai paremminkin sen puuttuminen. Kuten myös ministeriryhmän ja puheenjohtajan välille mahdollisesti syntyvä jännite. Puolueen ollessa kannatukseltaan tässä kurjassa tilanteessa, tuollainen vastakkainasettelu ei tekisi puolueelle hyvää ja media ottaisi siitä kaiken ilon irti.

Olen halunnut tuoda tämän mallin kuitenkin esille, koska tarvitsemme Keskustassa uutta ajattelua niin politiikan tekemisen tavoissa, että oman aatteemme esilletuomisessa. Emme saa kangistua ajattelemaan, että näin on tehtävä, koska näin on aina tehty. Emme saa ensimmäisinä nostaa käsiä ylös ja huudahtaa ”mahdotonta”. Mikään ei ole kun etsitään luova ratkaisu ja yhteinen tahtotila löytyy. Malli antaisi mahdollisuuden myös jollekin kansanedustajistamme tehdä valinnan asettua ehdokkaaksi ilmoittamalla, että keskittyy puheenjohtajan tehtävään.

Politiikassa momentum tulee ja momentum menee. Sitä ei tule toista kertaa, eikä voi ajatella niin, että aikani ei ole vielä vaan se on myöhemmin. Henkilökohtaisesti kannattaa myös arvioida jääkö tilanteen hyödyntämättä jättäminen harmittamaan myöhemmin. Tiedostan, että tässä on minun potentiaalinen momentum.  Hyvä johtaja tunnistaa myös omat kykynsä ja pystyy muodostamaan tilannekuvan, jonka turvin kykenee tekemään päätöksiä ja ratkaisemaan tilanteita. Ne eivät tällöin jää myöhemmin harmittamaan tai pohdituttamaan.

Eräs keskustakonkari kommentoi minulle, että hyvin rakennettu pohja synnyttää luottamuksen, joka ei pienistä värähtele. Hän on oikeassa. Vaikka minulla on vankka pohja puolueen piirissä, niin olen ollut kymmenen vuotta poissa. Keskustalaiset laajat joukot eivät tunne minua. En myöskään ole voinut olla läsnä uuden eduskuntaryhmän ryhmäytyessä. Luottamuksen synnyttäminen vaatisi aikaa ja johtajuuteni olisi kovin altis värähtelylle.

Haluan tälle kansanliikkeelle parasta. Tässä tilanteessa mahdollinen valintani puolueen puheenjohtajaksi voisi olla se kaivattu piristysruiske puolueelle, mutta samalla se voisi olla johtajuuden näkökulmasta liian suuri riski ja valintani voisi johtaa myös jännitteiden korostumiseen. Se ei tekisi puolueellemme hyvää. En lähde ehdokkaaksi Keskustan puheenjohtajan tehtävään. Olen tehnyt tämän päätöksen tänään Kuhmossa takapihallamme ja auringon paistaessa, yksin.

Pitää myös muistaa, että Keskustan kannatus ei välttämättä nouse takaisin siihen mitä se on ollut tai nousuun menee aikaa. Tulevat kunnallisvaalit ovat meille erityisen tärkeät uusien aktiivien saamiseksi mukaan. Meidän pitää syksystä lähtien luoda puolueeseen sellainen imu, että kykenemme houkuttelemaan mukaan toimintaan uusia ihmisiä ja kaltaisiani puolueen kertaalleen jättäneitä. Olen esittänyt malliksi periaateohjelmalähtöistä paikkalisen vaaliohjelman laatimista kuntakohtaisesti.

Näiden kuukausien aikana minulle on kuitenkin tullut selväksi, että kaltaiselleni persoonalle olisi puolueessa kysyntää. Minulla on myös sisäinen palo olla mukana tässä kansanliikkeessä. Siksi olen päättänyt, että tulen mukaan toimintaan uudelleen. Haluan herätellä keskustelua sosiaalisen median ryhmissä, sparrata ja auttaa sillä kokemuksella mikä minulla on. Lähden tavoittelemaan myös puoluevaltuuston jäsenyyttä Pohjois-Pohjanmaan piiristä ja jos sen saan, olen valmis asettumaan ehdolle puoluevaltuuston johtoon. Koen, että siltä paikalta voisin olla uudistamassa Keskustaa, puolueemme keskustelukulttuuria ja tuomassa keskustan kärkeen uudet kasvot. Keskusta on muutakin kuin hallituspuolue ja vaaliorganisaatio, se on kansaliike jonka tulemme päivittämään 2020 luvulle.

Lopuksi. Keskusta on aina ollut uudistusmielinen ja radikaalisdemokraatinen liberaali kansanliike. Mielissämme kansa nousee ja kansanvalta etenee. Emme saa taantua puolivillaiseksi tolkun puolueeksi ja maltilliseksi Keskustaksi. Meidän on kyettävä olemaan radikaali keskustalainen vaihtoehto,  joka ei kumartele korporaatioille tai etujärjestöille. Emme saa antaa muiden määritellä mitä Keskusta on vaan meidän tulee itse jykevästi tuoda esille periaateohjelmalinjauksiamme suhteessa päivänpolitiikkaan. On tehtävä selväksi miksi kannattaa äänestää keskustaa.

Kiitollisena kaikesta kannustuksesta, jota olen saanut ja siitä, että saan olla tämän puolueen jäsen

Tytti Määttä

]]>
8 http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277297-avoin-kirje-keskustalaisille-ja-puheenjohtajavalinnasta-kiinnostuneille#comments Keskusta Politiikka Puheenjohaja Thu, 13 Jun 2019 11:59:20 +0000 Tytti Määttä http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277297-avoin-kirje-keskustalaisille-ja-puheenjohtajavalinnasta-kiinnostuneille
Siniset jatkaa uudistuneella johdolla http://jvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277193-siniset-jatkaa-uudistuneella-johdolla <p>Sinisten johto uusiutui ja samalla päivitettiin sinisten poliittinen ohjelma. Puheenjohtajaksi valittiin Kari Kulmala Rääkkylästä, puheenjohtajistoon valittiin 1. vpj. Tiina Ahva, Helsinki, 2. vpj,&nbsp;Ari Prihti Punkalaitumelta ja 3.vpj Ari Jalonen Porista.&nbsp;Uudeksi puoluesihteeriksi valittiin Jari Turpeinen Outokummusta.</p><p>Sinisten tavoitteena on lisätä tunnettavuutta ja kannatusta, sekä menestyä maakuntavaltuustovaaleissa sikäli kun ne lähitulevaisuudessa järjestetään ja kuntavaaleissa parin vuoden kuluttua.</p><p>Kuntavaaleissa menestyminen luo pohjaa seuraaviin ek-vaaleihin 2023, joihin puolue lähtee ilman ps-taakkaa, joka &quot;kummitteli&quot; ek- ja eu-vaalikampanjoinneissa ja moni sekoitti persuista eronneet, sinisiin liittyneet edelleen ps-ehdokkaiksi.</p><p>Siniset aloittaa puhtaalta pöydältä uusin johtajin ja tavoittein. Puolueemme poliittinen sijainti on poliittisen keskustan oikealla laidalla, lähellä keskustaa ja kristillisiä. Tärkeimpiä teemojamme on pienyrittäjyyden edistäminen, työllisyyden edistäminen, pienituloisten arkipäivässä pärjäämisen edistäminen ja kriittisen mutta ilman rasismia toteutettavan harkintaperusteisen maahanmuuton hallittu edistäminen. Sosiaaliturvassa kannatamme vastikkeellista sosiaaliturvaa.</p> Sinisten johto uusiutui ja samalla päivitettiin sinisten poliittinen ohjelma. Puheenjohtajaksi valittiin Kari Kulmala Rääkkylästä, puheenjohtajistoon valittiin 1. vpj. Tiina Ahva, Helsinki, 2. vpj, Ari Prihti Punkalaitumelta ja 3.vpj Ari Jalonen Porista. Uudeksi puoluesihteeriksi valittiin Jari Turpeinen Outokummusta.

Sinisten tavoitteena on lisätä tunnettavuutta ja kannatusta, sekä menestyä maakuntavaltuustovaaleissa sikäli kun ne lähitulevaisuudessa järjestetään ja kuntavaaleissa parin vuoden kuluttua.

Kuntavaaleissa menestyminen luo pohjaa seuraaviin ek-vaaleihin 2023, joihin puolue lähtee ilman ps-taakkaa, joka "kummitteli" ek- ja eu-vaalikampanjoinneissa ja moni sekoitti persuista eronneet, sinisiin liittyneet edelleen ps-ehdokkaiksi.

Siniset aloittaa puhtaalta pöydältä uusin johtajin ja tavoittein. Puolueemme poliittinen sijainti on poliittisen keskustan oikealla laidalla, lähellä keskustaa ja kristillisiä. Tärkeimpiä teemojamme on pienyrittäjyyden edistäminen, työllisyyden edistäminen, pienituloisten arkipäivässä pärjäämisen edistäminen ja kriittisen mutta ilman rasismia toteutettavan harkintaperusteisen maahanmuuton hallittu edistäminen. Sosiaaliturvassa kannatamme vastikkeellista sosiaaliturvaa.

]]>
9 http://jvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277193-siniset-jatkaa-uudistuneella-johdolla#comments Politiikka Arvot 5.5: Yhteiskunnassamme olisi vähemmän ongelmia, jos ihmisiä kohdeltaisiin tasa-arvoisemmin. Mon, 10 Jun 2019 21:00:00 +0000 Juhani Vuorela http://jvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277193-siniset-jatkaa-uudistuneella-johdolla
Kokoomus vedenjakajalla http://juliuslaurilehtinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277195-kokoomus-vedenjakajalla <p>Kansallinen Kokoomus on tällä hetkellä vedenjakajalla. Oikeastaan ensimmäistä kertaa puolueen historiassa se on tilanteessa, jossa sen on tehtävä valinta Suomen markkinaoikeiston arvokonservatiivisen ja arvoliberaalin siiven välillä. Miksi? Koska kokoomuksella on ensi kertaa kilpailija talousliberaalien mutta arvokonservatiivisten äänestäjien poliittisessa lokerossa &ndash; perussuomalaiset.</p><p>Arvio perustuu käytännössä kolmeen komponenttiin:</p><ol><li>PS:n liikkuminen kohti markkinaliberalismia</li><li>Uusi tilanne ja kokoomuksen arvio optimaalisista liikkeistä siinä</li><li>Tehtävän liikkeen vaikutukset</li></ol><p><strong>Ensiksi</strong>, perussuomalaisten siirtymä on asia johon on alettu kiinnittää huomiota vasta vaalikevään myötä laajemmin median toimesta, vaikka se on ollut aistittavissa jo jonkin aikaa. Ennen vaaleja niin Ylen kuin HS:n vaalikone näytti PS-ehdokkaiden olevan lähimpänä kokoomuksen talouskantoja<u><a href="https://pbs.twimg.com/media/D5zzAzBW4AAIs6Y.jpg">[1]</a><a href="https://pbs.twimg.com/media/D5zzEcNXsAAPDyf.jpg">[2]</a><a href="https://pbs.twimg.com/media/D5zzGYBWAAEi57H.jpg">[3]</a></u>. Niin ikään ennen vaaleja <u><a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000006067589.html">huomattiin</a></u> mielipidemittausten tausta-aineistosta, että siirtymää tapahtuu nyt myös kokoomuksen ja keskustan riveistä perussuomalaisiin.<br /><br />Vaalien jälkeen Yleisradio <u><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10734540">havainnoi koosteessaan äänestysalueista</a></u>, että alueet joilla PS oli suurin painottuivat mediaaniltaan rikkaampaan osaan alueista. Valtio-opin professori <strong>Hanna Wass</strong> vetosi muun muassa tähän, kun hän&nbsp;analysoi <u><a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/nyt-irtosi-perussuomalaisten-kasvun-tulppa-sanoo-professori-suomesta-loytyi-uusi-ryhma-perusporvarit-sellainen-salarakas/a5d3b421-e965-46c6-a54d-946126fe6ccd">perussuomalaisten vetoavan nyt myös porvaristoon</a></u> uudella tavalla. Viimeksi samansuuntaisen tulkinnan vahvisti kokoomuksen eurovaaliehdokas <strong>Eija-Riitta Korhola</strong> <u><a href="https://www.verkkouutiset.fi/napaytys/">tekstissään</a></u>.<br /><br />Näiden pohjalta lienee suhteellisen turvallista sanoa, että PS-puolueen siirtymää kohti markkinaliberaalimpia kantoja on tosiaan tapahtunut. Ainakin tarpeellisissa määrin, jotta se houkuttelee nyt myös kokoomuslaisia.<br /><br /><strong>Toinen</strong>&nbsp;osa liittyy kokoomuksen liikkeisiin uudessa tilanteessa, jossa sen kanssa arvokonservatiivisista markkinaliberalismiin suuntautuvista äänestäjistä kilpailee toinen puolue. Aiemmin kokoomus on ollut siitä otollisessa tilanteessa vuosikymmeniä, että mainitulla äänestäjäryhmällä ei juuri ole ollut vaihtoehtoa kotimaisella puoluekentällä. Kaikki muut puolueet ovat joko olleet arvoiltaan liian liberaaleja tai talouskannoiltaan liian epäliberaaleja. Kokoomus on ikään kuin saanut rauhassa toimia suomalaisen markkinaliberaalin kohortin sateenvarjopuolueena.&nbsp;<br /><br />Näin ollen sen ei ole tarvinnut mitenkään erityisesti pitää arvokonservatiivista kohorttia tyytyväisenä konservatiivisella politiikalla, vaan se on voinut keskittyä urbaanien liberaalien kosiskeluun liberaalimmalla politiikalla.<br /><br />Nyt kun perussuomalaiset ovat arvokonservatiivisena ja tarpeellisissa määrin markkinaliberaaleina liikkuneet kilpailemaan kyseisestä kohortista, on nähdäkseni kokoomuksen alettava myös uudella tavalla pitämään konservatiivista kohorttiaan tyytyväisenä mikäli se mielii sen pitää PS:n paineessa. Kokoomuksen on tässä vaiheessa punnittava, onko sen saavutettavissa isompi kannatus suomalaisen puoluekentän arvoliberaalissa vai arvokonservatiivisessa päässä. Molempia kohortteja on uudessa tilanteessa ja arvosuuntautumista korostavassa poliittisessa kontekstissa hankala pitää.<br /><br /><strong>Kolmas</strong>&nbsp;komponentti on sitten tämän kokoomuksen siirron seuraukset poliittiselle kentälle. Jos kokoomus valitsee edellä kuvatun arvokonservatiivien äänistä kamppailun, tarkoittanee se puolueen arvoliberaalin siiven vuotamista jonnekin. Todennäköisesti vihreisiin. Tällöin vihreiden keskustaoikeistolainen siipi vahvistuu ja puolueesta saattaa oikeasti tulla se poliittisen keskustan liberaali puolue joka se kuvittelee ja väittää olevansa jo nyt.<br /><br />Vastaavasti kokoomuksen pyrkiessä miellyttämään konservatiiveja konservatiivisemmalla politiikalla ja liberaalisiiven vuotaessa, kokoomuksesta muodostuu arvokonservatiivisempi puolue. Tällöin se olisi tulevaisuudessa potentiaalinen hallituskumppani perussuomalaisille, mutta yhteistyö esimerkiksi demarien ja vihreiden kanssa varmasti vaikeutuisi.<br /><br />Toki kokoomus voi valita toisinkin, arvoliberaalin kohorttinsa. Tällöin he käytännössä lahjoittavat arvokonservatiiviset markkinaliberaalimmat äänestäjänsä perussuomalaisille, joka kasvaisi edelleen. Olettaen etteivät markkinaliberalismia karsastavat äänestäjät lähde lätkimään.</p><hr /><p>Kummin kokoomus sitten valitsee? Väitän, että kokoomuksen asema oppositiossa perussuomalaisten kanssa vaikuttaa paljon. Kun hallitukseksi muodostui <strong>Antti Rinteen</strong> (sdp) johtama kokoonpano yhdessä keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja rkp:n kanssa, on kokoomuksen hyvin vaikea kritisoida suhteellisen arvoliberaalin hallituksen politiikkaa sosiaalisella akselilla PS:n ollessa niin ikään oppositiossa ilman, että leimaantuu konservatiiviseksi.</p><p>Toisin sanoen, kokoomuksen on oppositiossa helpompi kisata PS:n kanssa arvokonservatiivien äänistä ja siten tehdä valinta siihen suuntaan. Toki kokoomus voi tehdä tietoisen päätöksen haastaa kansanrintamahallitusta korostetusti pelkästään talouspolitiikan saralla ja olla politikoimatta politiikassa yhä keskeisemmällä arvoakselilla ollenkaan. Kokoomuksen kohtalona voi kuitenkin olla toiseksi jääminen opposition herruudesta taistellessa, jos kokoomus keskittyy vain talouspolitiikkaan samalla, kun PS keskittyy sekä talouspolitiikkaan että arvokysymyksiin.</p> Kansallinen Kokoomus on tällä hetkellä vedenjakajalla. Oikeastaan ensimmäistä kertaa puolueen historiassa se on tilanteessa, jossa sen on tehtävä valinta Suomen markkinaoikeiston arvokonservatiivisen ja arvoliberaalin siiven välillä. Miksi? Koska kokoomuksella on ensi kertaa kilpailija talousliberaalien mutta arvokonservatiivisten äänestäjien poliittisessa lokerossa – perussuomalaiset.

Arvio perustuu käytännössä kolmeen komponenttiin:

  1. PS:n liikkuminen kohti markkinaliberalismia
  2. Uusi tilanne ja kokoomuksen arvio optimaalisista liikkeistä siinä
  3. Tehtävän liikkeen vaikutukset

Ensiksi, perussuomalaisten siirtymä on asia johon on alettu kiinnittää huomiota vasta vaalikevään myötä laajemmin median toimesta, vaikka se on ollut aistittavissa jo jonkin aikaa. Ennen vaaleja niin Ylen kuin HS:n vaalikone näytti PS-ehdokkaiden olevan lähimpänä kokoomuksen talouskantoja[1][2][3]. Niin ikään ennen vaaleja huomattiin mielipidemittausten tausta-aineistosta, että siirtymää tapahtuu nyt myös kokoomuksen ja keskustan riveistä perussuomalaisiin.

Vaalien jälkeen Yleisradio havainnoi koosteessaan äänestysalueista, että alueet joilla PS oli suurin painottuivat mediaaniltaan rikkaampaan osaan alueista. Valtio-opin professori Hanna Wass vetosi muun muassa tähän, kun hän analysoi perussuomalaisten vetoavan nyt myös porvaristoon uudella tavalla. Viimeksi samansuuntaisen tulkinnan vahvisti kokoomuksen eurovaaliehdokas Eija-Riitta Korhola tekstissään.

Näiden pohjalta lienee suhteellisen turvallista sanoa, että PS-puolueen siirtymää kohti markkinaliberaalimpia kantoja on tosiaan tapahtunut. Ainakin tarpeellisissa määrin, jotta se houkuttelee nyt myös kokoomuslaisia.

Toinen osa liittyy kokoomuksen liikkeisiin uudessa tilanteessa, jossa sen kanssa arvokonservatiivisista markkinaliberalismiin suuntautuvista äänestäjistä kilpailee toinen puolue. Aiemmin kokoomus on ollut siitä otollisessa tilanteessa vuosikymmeniä, että mainitulla äänestäjäryhmällä ei juuri ole ollut vaihtoehtoa kotimaisella puoluekentällä. Kaikki muut puolueet ovat joko olleet arvoiltaan liian liberaaleja tai talouskannoiltaan liian epäliberaaleja. Kokoomus on ikään kuin saanut rauhassa toimia suomalaisen markkinaliberaalin kohortin sateenvarjopuolueena. 

Näin ollen sen ei ole tarvinnut mitenkään erityisesti pitää arvokonservatiivista kohorttia tyytyväisenä konservatiivisella politiikalla, vaan se on voinut keskittyä urbaanien liberaalien kosiskeluun liberaalimmalla politiikalla.

Nyt kun perussuomalaiset ovat arvokonservatiivisena ja tarpeellisissa määrin markkinaliberaaleina liikkuneet kilpailemaan kyseisestä kohortista, on nähdäkseni kokoomuksen alettava myös uudella tavalla pitämään konservatiivista kohorttiaan tyytyväisenä mikäli se mielii sen pitää PS:n paineessa. Kokoomuksen on tässä vaiheessa punnittava, onko sen saavutettavissa isompi kannatus suomalaisen puoluekentän arvoliberaalissa vai arvokonservatiivisessa päässä. Molempia kohortteja on uudessa tilanteessa ja arvosuuntautumista korostavassa poliittisessa kontekstissa hankala pitää.

Kolmas komponentti on sitten tämän kokoomuksen siirron seuraukset poliittiselle kentälle. Jos kokoomus valitsee edellä kuvatun arvokonservatiivien äänistä kamppailun, tarkoittanee se puolueen arvoliberaalin siiven vuotamista jonnekin. Todennäköisesti vihreisiin. Tällöin vihreiden keskustaoikeistolainen siipi vahvistuu ja puolueesta saattaa oikeasti tulla se poliittisen keskustan liberaali puolue joka se kuvittelee ja väittää olevansa jo nyt.

Vastaavasti kokoomuksen pyrkiessä miellyttämään konservatiiveja konservatiivisemmalla politiikalla ja liberaalisiiven vuotaessa, kokoomuksesta muodostuu arvokonservatiivisempi puolue. Tällöin se olisi tulevaisuudessa potentiaalinen hallituskumppani perussuomalaisille, mutta yhteistyö esimerkiksi demarien ja vihreiden kanssa varmasti vaikeutuisi.

Toki kokoomus voi valita toisinkin, arvoliberaalin kohorttinsa. Tällöin he käytännössä lahjoittavat arvokonservatiiviset markkinaliberaalimmat äänestäjänsä perussuomalaisille, joka kasvaisi edelleen. Olettaen etteivät markkinaliberalismia karsastavat äänestäjät lähde lätkimään.


Kummin kokoomus sitten valitsee? Väitän, että kokoomuksen asema oppositiossa perussuomalaisten kanssa vaikuttaa paljon. Kun hallitukseksi muodostui Antti Rinteen (sdp) johtama kokoonpano yhdessä keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja rkp:n kanssa, on kokoomuksen hyvin vaikea kritisoida suhteellisen arvoliberaalin hallituksen politiikkaa sosiaalisella akselilla PS:n ollessa niin ikään oppositiossa ilman, että leimaantuu konservatiiviseksi.

Toisin sanoen, kokoomuksen on oppositiossa helpompi kisata PS:n kanssa arvokonservatiivien äänistä ja siten tehdä valinta siihen suuntaan. Toki kokoomus voi tehdä tietoisen päätöksen haastaa kansanrintamahallitusta korostetusti pelkästään talouspolitiikan saralla ja olla politikoimatta politiikassa yhä keskeisemmällä arvoakselilla ollenkaan. Kokoomuksen kohtalona voi kuitenkin olla toiseksi jääminen opposition herruudesta taistellessa, jos kokoomus keskittyy vain talouspolitiikkaan samalla, kun PS keskittyy sekä talouspolitiikkaan että arvokysymyksiin.

]]>
35 http://juliuslaurilehtinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277195-kokoomus-vedenjakajalla#comments Kotimaa Arvokonservatismi Kokoomus Oppositio Perussuomalaiset Politiikka Mon, 10 Jun 2019 16:08:07 +0000 Julius Lehtinen http://juliuslaurilehtinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277195-kokoomus-vedenjakajalla
Hallituspuolueet pettivät tärkeimmän vaalilupauksensa http://annesnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277114-hallituspuolueet-pettivat-tarkeimman-vaalilupauksensa <p>Ennen eduskuntavaaleja valtaosa puolueista kilpaa lupasivat kirjata vaalien jälkeen hoitajamitoituksen 0,7 lakiin. Kuinkas sitten kävikään?</p><p>Jep, hallitusohjelmaan se kirjattiin, mutta siirtymäajalla ja ilman riittävää rahoitusta, joten lupaus ei toteudu. Ylen toimittajan&nbsp;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10818449?fbclid=IwAR2faDR625pkN1u1TelNm3Rt8N2CisjbOBO_KSRLbDlXJiKITDS-O4W4bVE">analyysi</a>&nbsp;hallitusohjelmasta on karmivaa luettavaa kaikkinensa ikäihmisten tulevaisuuden kannalta.</p><p>Hoiva-alalla kärsitään hoitajapulasta, josta Tehy julkaisi eilen&nbsp;<a href="https://www.tehy.fi/fi/mediatiedote/tehy-selvitti-kesaajan-sijaispula-ennakoi-pysyvampaa-pulaa-sosiaali-ja-terveysalan?fbclid=IwAR2zvf6znOmZQRBK4pVQuWWZqSuJj7nhgN-I6YOTMBa_ECcaxbU1nMVoTE4">selvityksensä</a>.&nbsp;</p><p>Työ on liian raskasta käsiparien puutteen ja työnkuvien hajanaisuuden takia. Lisäksi hoitajien palkkaus on liian matala. Se ei vastaa työn vaativuutta ja vastuuta ihmishengistä. Täten on selvää, että hoiva-ala ei ole veto- eikä pitovoimainen kuten olen jankuttanut.</p><p>Tämä yhtälö hallituksen olisi pitänyt ratkaista. Mutta näemmä ei tarpeeksi kiinnostanut. Ongelma siirrettiin seuraavalle hallitukselle.&nbsp;</p><p>Kaikkea muuta kivaa sen sijaan luvattiin toteuttaa ja ennen kaikkea selvittää. Ikäihmisten hoivan kuntoon saattaminen ei vaan ollut tälle hallitukselle tarpeeksi kivaa kuten etukäteen pelkäsinkin.</p><p>Kuitenkin ihmettelen, että maallemme juuri valittu uusi hallitus näin törkeästi petti vaalilupauksensa. Ennen eduskuntavaaleja kaikkien tietoon viimeistään tuli surkea tilanne, joka monin paikoin ikäihmisten hoivassa vallitsee. Herää kysymys, miten huonosti asiat pitäisi olla, jotta hallitus heräisi?!</p><p>Jätän toiveeni siis edelleen nykyisen hallituksen harteille, koska nyt ei voida odottaa neljää vuotta, jotta seuraava hallitus vanhustenhoidon epäkohdat korjaisi. Tämän hallituksen on tämä vastuu kannettava. Ikäihmisten määrä kasvaa koko ajan, joten ongelmat vain lisääntyvät kiihtyvällä vauhdilla.</p><p>Herätys hallitus! Nyt on aika toimia oikeasti ikäihmisten hyväksi! Ei sitku!</p><p>Aiemmin aiheesta kirjoittamaani:</p><p><a href="https://blogit.kaleva.fi/anne-snellman/2019/05/18/rinne-enta-vanhustenhoito/">Rinne, entä vanhustenhoito?</a></p><p><a href="https://blogit.kaleva.fi/anne-snellman/2019/04/27/hoitajapula-jo-taalla/">Hoitajapula on jo täällä!</a></p><p><a href="https://blogit.kaleva.fi/anne-snellman/2019/03/23/siniset-eivat-pelkaa-hallitusvastuuta-yhdessa-asiassa-kompromissiin-suostu/">Siniset eivät pelkää hallitusvastuuta, mutta yhdessä asiassa en kompromissiin suostu</a></p><p><a href="https://blogit.kaleva.fi/anne-snellman/2019/03/21/arjen-turvallisuus-taattava-kaikille/">Arjen turvallisuus taattava kaikille</a></p><p><a href="https://blogit.kaleva.fi/anne-snellman/2019/02/02/yksikin-yksinainen-ikaihminen-liikaa/">Yksikin yksinäinen ikäihminen on liikaa</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ennen eduskuntavaaleja valtaosa puolueista kilpaa lupasivat kirjata vaalien jälkeen hoitajamitoituksen 0,7 lakiin. Kuinkas sitten kävikään?

Jep, hallitusohjelmaan se kirjattiin, mutta siirtymäajalla ja ilman riittävää rahoitusta, joten lupaus ei toteudu. Ylen toimittajan analyysi hallitusohjelmasta on karmivaa luettavaa kaikkinensa ikäihmisten tulevaisuuden kannalta.

Hoiva-alalla kärsitään hoitajapulasta, josta Tehy julkaisi eilen selvityksensä

Työ on liian raskasta käsiparien puutteen ja työnkuvien hajanaisuuden takia. Lisäksi hoitajien palkkaus on liian matala. Se ei vastaa työn vaativuutta ja vastuuta ihmishengistä. Täten on selvää, että hoiva-ala ei ole veto- eikä pitovoimainen kuten olen jankuttanut.

Tämä yhtälö hallituksen olisi pitänyt ratkaista. Mutta näemmä ei tarpeeksi kiinnostanut. Ongelma siirrettiin seuraavalle hallitukselle. 

Kaikkea muuta kivaa sen sijaan luvattiin toteuttaa ja ennen kaikkea selvittää. Ikäihmisten hoivan kuntoon saattaminen ei vaan ollut tälle hallitukselle tarpeeksi kivaa kuten etukäteen pelkäsinkin.

Kuitenkin ihmettelen, että maallemme juuri valittu uusi hallitus näin törkeästi petti vaalilupauksensa. Ennen eduskuntavaaleja kaikkien tietoon viimeistään tuli surkea tilanne, joka monin paikoin ikäihmisten hoivassa vallitsee. Herää kysymys, miten huonosti asiat pitäisi olla, jotta hallitus heräisi?!

Jätän toiveeni siis edelleen nykyisen hallituksen harteille, koska nyt ei voida odottaa neljää vuotta, jotta seuraava hallitus vanhustenhoidon epäkohdat korjaisi. Tämän hallituksen on tämä vastuu kannettava. Ikäihmisten määrä kasvaa koko ajan, joten ongelmat vain lisääntyvät kiihtyvällä vauhdilla.

Herätys hallitus! Nyt on aika toimia oikeasti ikäihmisten hyväksi! Ei sitku!

Aiemmin aiheesta kirjoittamaani:

Rinne, entä vanhustenhoito?

Hoitajapula on jo täällä!

Siniset eivät pelkää hallitusvastuuta, mutta yhdessä asiassa en kompromissiin suostu

Arjen turvallisuus taattava kaikille

Yksikin yksinäinen ikäihminen on liikaa

]]>
23 http://annesnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277114-hallituspuolueet-pettivat-tarkeimman-vaalilupauksensa#comments hallitus Hoitajamitoitus Hoitajapula Politiikka vanhustenhoito Sat, 08 Jun 2019 08:06:15 +0000 Anne Snellman http://annesnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277114-hallituspuolueet-pettivat-tarkeimman-vaalilupauksensa
Tällainen on todellinen Antti Rinne http://timokrkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277085-tallainen-antti-rinne-on-oikeasti <p><strong>Lue, millainen uusi pääministeri Antti Rinne on sellaisena kuin hänet hyvin tuntevat tietävät. Hän on kiinnostava persoona, jossa on monta puolta.</strong></p><p><strong>Antti Juhani Rinne</strong> syntyi marraskuun kolmantena päivänä vuonna 1962. Hän kuului ensimmäiseen sukupolveen, joka pääsi uuden uljaan peruskoulun piiriin 1970 &ndash;luvulla.</p><p>Antin molemmat vanhemmat ovat juristeja. Hänen isänsä oli uransa huipulla Lohjan kaupunginjohtaja, jolloin Antti oli jo aikuinen. Isän puoleinen isoisä oli asemapäällikkö ja isoäiti toimistoapulainen. Äidin puoleinen isoisä oli työnjohtaja ja isoäiti elintarviketyöläinen. Antilla on 3 vuotta nuorempi pikkuveli.</p><p>Antti kertoo mieluusti työskennelleensä nuorena duunariammateissa sahatyömiehenä ja autonkuljettajana, mutta ne eivät kestäneet kuin pari vuotta. Hän valmistui oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1987 Helsingin yliopistosta.</p><p><strong>Vasemman laidan mies</strong></p><p>Antilla on takanaan 30 vuoden ura SDP:ssä.</p><p>Hän on vuodesta 1989 lähtien toiminut useaan otteeseen kaupunginvaltuutettuna Lohjalla ja Mäntsälässä. 1990 &ndash;luvun lopulla &ndash; <strong>Paavo Lipposen</strong> puheenjohtajakaudella &ndash; Antti vaikutti myös SDP:n puoluevaltuustossa.</p><p>Kun ammattiliitto Erton puheenjohtajuus kutsui vuonna 2002, politiikka jäi pitkälti telakalle aina vuoteen 2014 saakka.</p><p>Jo ensimmäisenä poliitikkokautenaan 1990 &ndash;luvulla Antti oli tiukasti SDP:n vasemmalla laidalla. Hän oli kiivas&nbsp; Lipposen hallituspolitiikan vastustaja etenkin tämän ensimmäisen hallituksen aikana.</p><p><strong>Erkki Tuomioja</strong> kertoo päiväkirjoissaan (Ei kai eilisestä jäänyt vammoja, Poliittiset päiväkirjat 1998 &ndash; 2000), kuinka Antti oli ahkera kaivamaan maata Lipposen jalkojen alta.</p><p>Eduskuntavaalien alla silloinen kansanedustajaehdokas Antti pyysi silloista sosialidemokraattista eduskuntaryhmää johtaneen Tuomiojan Mäntsälään ja kertoi päätyneensä siihen, että linjaa ja puoluejohtajaa on vaihdettava ja että Tuomioja olisi oikea ehdokas.&nbsp;</p><p>Kun Tuomioja vaalien jälkeen meni hallitukseen, Rinne soitti ja sanoi olevansa pettynyt ministeriksi menosta, koska ei voitu luottaa, että uusi ryhmänjohtaja <strong>Antti Kalliomäki</strong> olisi yhtä kriittinen Lipposta kohtaan.</p><p>Vaalien jälkeisessä puoluevaltuuston kokouksessa Antti julisti: &rdquo;Jos puheenjohtaja Lipponen ei olisi pääministeri ja EU-puheenjohtajuus edessä, niin täällä puhuttaisiin aivan eri tavoin valinnoistakin&rdquo;. Tuomioja taputti, mitä silloinen europarlamentaarikko <strong>Ulpu Iivari</strong> kuulemma katsoi paheksuvasti.</p><p>Anttia maaniteltiin SDP:n varapuheenjohtajaehdokkaaksi jo vuoden 2012 puoluekokoukseen. Hän souti ja huopasi asian kanssa kuukausia jättäen sen lopulta ensin sikseen.</p><p>Vasta puoluekokouksen kuluessa hän päätti yllättäen, äänestyspäivänä, mittauttaa kannatuksensa puolueessa. Edes vaimo ei kuullut päätöksestä kuin viime hetkellä puhelimessa. Yritys päättyi nolosti, sillä hän sai vain kourallisen ääniä.</p><p>Vuonna 2012 ja myöhemmin vuonna 2014 Antti sanoi haluavansa tuoda puolueen johtoon ammattiyhdistysliikkeen tuntemusta. Hän halusi myös puolueen palaavan juurilleen, millä hän tarkoitti aimo askelta vasempaan.</p><p>Motiivikseen hän kertoi huolen, että SDP oli ajautumassa kannatukseltaan yhteiskunnan marginaaliin. Antin houkuttelijoina Urpilaisen haastajaksi oli alun perin pieni joukko kolmekymppisiä ammattiliittojen demaritoimitsijoita.</p><p><strong>Perhemies</strong></p><p>Perhe on Antille kaikki kaikessa. Hänellä on kaksi tytärtä, jotka ovat vajaat kolmekymppisiä. Lapsenlapsiakin on.</p><p>Antti pitää lapsiinsa tiivistä yhteyttä, vaikka perheeseen tulikin avioero jo lasten ollessa pieniä. Antti on myös isä, joka auttaa lapsia taloudellisesti vielä näiden itsenäistyttyäkin. Tyttäret ovat saaneet isältään muun muassa autot.</p><p>Perhekeskeisyys näkyy myös Antin nykyisessä parisuhteessa. Vaikka on kuinka kiire ja kuinka pitkä matka, hän haluaa yöksi kotiin kymmenisen vuotta nuoremman vaimonsa luokse. Samasta syystä Antti ei ole mikään illanistujaisissa riekkuja.</p><p>Suhdetta nykyiseen vaimoon lienee vahvistanut lapsettomuus ja se, että molemmat olivat kypsässä iässä tavatessaan. Kiintymys on aitoa ja molemminpuolista. Heidän vahva siteensä tuli&nbsp;hyvin esille vuoden alussa, kun Antti makasi pitkään sairaalassa ja puoliso valvoi vieressä.</p><p><strong>Supermies</strong></p><p>Antti antaa mielellään kuvan itsestään poikkeusyksilönä.</p><p>Hän kertoo mielellään nukkuvansa vain muutaman tunnin yössä ja selviävänsä sillä mainiosti. Moni suuri poliitikko on tunnettu vähäunisuudestaan: <strong>Margaret Thatcher</strong>, <strong>Bill Clinton</strong>, <strong>Barack Obama</strong>.</p><p>Toisaalta, myös <strong>Donald Trump</strong> selviää neljällä tunnilla yössä. Sitä vastoin Antti ei hoida työasioita keskellä yötä kuten vähäuninen <strong>Emmanuel Macron</strong>.</p><p>Antti jaksaa myös muistuttaa valmistuneensa oikeustieteen kandidaatiksi vain 1,5 vuodessa. Siinä kuulemma auttoi opiskelijakaveri, joka opetti kuinka luetaan nopeasti.</p><p>Joka tapauksessa Antti on hyvin älykäs ihminen, joka hahmottaa asiat nopeasti ja pystyy tallentamaan muistiinsa suuria asiakokonaisuuksia, mikä on suureksi hyödyksi neuvotteluissa ja kokouksissa.</p><p><strong>Toiminnan mies</strong></p><p>Antti on tunnettu siitä, että hän johtaa puhelimella.</p><p>Hän ei ole mikään sähköpostimies eikä aina edes vastaa viesteihin. Tärkeät asiat hoidetaan heti ja suoraan &ndash; ellei kasvotusten niin puhelimessa.</p><p>Jos hän johtajana kuulee jonkin asian olevan rempallaan, hän tarttuu kännykkään ja soittaa ihmiselle, jonka kuuluu siitä huolehtia ja antaa ohjeet &ndash; tai määräykset.</p><p>Jopa neuvottelujen tai asioiden valmistelujen ollessa käynnissä Antti saattaa oman porukan kesken kokoustettaessa tarttua puhelimeen ja ladella vastapuolelle uhkauksia, joiden tarkoituksena on saada asiat menemään siihen suuntaan, johon oma porukka haluaa. Toisinaan tässä on teatraalisuutta ja näyttämisen halua omille.</p><p>Antti on kuuluisa siitä, että hän niin sanotusti tulee pitkin lankoja. Jos joku ihminen tai toiminta ärsyttää häntä, hän ei siekaile soittaa saman tien ja ilmaista näkemyksensä huutamalla, joskus kirosanojen ryydittämänä.</p><p>Toisaalta hän on hyvä suostuttelemaan ja valmistamaan ihmisiä johonkin puhelimitse. Tärkeisiin liittolaisiin pidetään puhelinyhteyttä säännöllisesti.</p><p>Antti on hyvä työryhmien, tiimien ja luottamushenkilöelinten puheenjohtaja. Hän keskustelee mielellään, hänellä on ideoita ja hän keksii yllättäviäkin ratkaisuja ja poispääsyjä.</p><p>Mutta hän voi olla myös dominoiva puheenjohtaja, kertomalla ensin laveasti oman kantansa ja käymällä sitten ihminen ihmiseltä muut päättäjät läpi kysyen ovatko he samaa mieltä. Silloin eriävän mielipiteen lausuminen saattaa kuulostaa puheenjohtajaa henkilökohtaisesti vastaan asettumiselta. &nbsp;</p><p>Antti on toiminnan mies sitenkin, että välillä hän hankkii itselleen liikaakin töitä ja velvollisuuksia.</p><p>Parhaimmillaan vuosina 1997-98 hän paiski töitä yhtäaikaisesti peräti 3 työpaikassa: Rajavartioliitto ry:ssä lakimiehenä, eduskunnassa kansanedustaja <strong>Jouko Skinnarin</strong> avustajana ja Lakiasiaintoimisto Antti Rinteessä asianajajana!</p><p><strong>Pelimies</strong></p><p>Antti osaa pelinsä. Työmarkkinapöydistä hän on kerännyt taidon ajaa asiaansa niin suostuttelemalla ja neuvottelemalla kuin uhkaamalla. Tämä tyyli on jatkunut politiikassa ainakin <strong>Alexander Stubbin</strong> hallituksessa.</p><p>Stubb muistelee yhteistyötä SDP:n puheenjohtajan kanssa: &rdquo;Toiminta oli niin epärehellistä ja törkeää, että ajattelin, että tämän porukan kanssa on mahdotonta tehdä yhteistyötä&rdquo;. Antin mukaan hallituksessa oli ongelmana, ettei kokoomus pitänyt kiinni sopimuksista.</p><p>Antti on tarvittaessa valmis temppuihin saadakseen asiat menemään oman etunsa mukaiseksi. Haastaessaan puheenjohtaja <strong>Jutta Urpilaisen</strong>, hän levitti julkisesti ja vähemmän julkisesti väitettä, että Urpilainen on puoluejohtajana diktaattori, joka ei kuuntele muita, vaikkei ollut ollut tämän kanssa juuri missään tekemisissä.</p><p>Kun Antti kokee olevansa uhattuna, hän ei arkaile ottaa käyttöön jopa häikäilemättömiä keinoja. <strong>Antti Lindtmanin</strong> puheenjohtajatien torpannut vuoto eduskuntaryhmän puheenvuorojen koplauksesta saattoi olla tällainen operaatio.</p><p>Myös voitelun Antti osaa. Ay-johtaja aikoina hänelle menneisyydestä tai nykyisyydestä tärkeät ihmiset läheisineen saattoivat saada sopivassa tilanteessa vaikkapa ilmaisen loman liiton Lapin hotellissa.</p><p><strong>Tarinamies</strong></p><p>Antin suhde faktoihin ja toisinaan totuuteenkin on joustava.</p><p>Hän ahmii tietoa ja hänellä on hyvä muisti. Joskus muisti kuitenkin pettää ja tulee perustelluksi omia mielipiteitä virheellisillä luvuilla tai faktoilla. Näitä virheitä Antti ei mielellään myönnä eikä oikaise.</p><p>Antti kuuntelee mielellään asiantuntijoita ja ottaa vastaan faktatietoa, mutta varsin usein poimii käyttöönsä vain luvut ja faktat, jotka tukevat hänen näkemyksiään ja tavoitteitaan.</p><p>Hän monesti paisuttelee tai vääristelee lukuja, jotta ne palvelisivat vielä paremmin hänen tarkoitusperiään. SDP:n puheenjohtajaksi pyrkiessään Antti esitti median haastatteluissa valheellisesti meriittinään johtamansa ammattiliiton nousevan jäsenkehityksen, vaikka järjestön jäsenmäärä oli tuolloin ollut selkeässä laskussa jo monta vuotta.</p><p>Rennon suhtautumisen faktoihin selittää osin, että hän on henkilönä suurpiirteinen, isojen linjojen mies.</p><p>Mieluisten faktojen poimiminen selittää, miksi Antti usein tuntuu hokevan samoja asioita haastattelusta toiseen, puheesta toiseen. Yleisölle syntyy mielikuva eikö hän osaa sanoa muuta.</p><p>Ammattiliittojohtajana tällainen hokema oli, kuinka työnantajajärjestö Teknologiateollisuus ry:n ohjelma-asiakirjat paljastavat työnantajan tarkoituksen lisätä paikallista sopimista ja sen avulla&nbsp;murentaa työehtosopimusjärjestelmää.</p><p>Poliitikkona hokemia ovat olleet &rdquo;porukka päättää&rdquo;, tekoäly ja digitalisaatio, maailman megatrendeihin tarttuminen, kansan rahat ryöstävät ylikansalliset terveysjätit ja viimeksi Afrikasta uhkaava kansainvaellus Eurooppaan.</p><p>Kaikki ovat lukeneet, kuinka Ilta-Sanomat uutisoi vuonna 2014, että tuolloin vielä kovin ymmärtämätön kolmekymppinen juristi Antti joutui 1990-luvun puolivälissä eroamaan AKT:n palveluksesta epäselvien matkalaskujen vuoksi.&nbsp;</p><p>Samoihin aikoihin hän joutui maksamaan korvauksia johtamalleen taloyhtiölle huonon taloudenpidon ja epäselvien laskutusten takia.</p><p>Ne ovat kaukaista menneisyyttä.</p><p>Antilla on kuitenkin sen jälkeenkin ollut taipumusta totuuden muunteluun.</p><p>Kun saa sakot kovasta ylinopeudesta, selitys toimittajalle voi olla, että juuri sinä iltana oli kiire kotiin saunaan, vaikka ylinopeuksia ja sakkoja on ollut muutoinkin.</p><p>Virallisessa ansioluettelossa saattaa aina ministerin cv:hen asti lillua joskus keksitty työkokemus ministerin erityisavustajana hallituksessa, vaikka oikeasti kyse oli vain ministerin eduskunta-avustajana toimimisesta.</p><p>Kun on maannut viikkoja toimintakyvyttömänä sairaalassa, saattaa syntyä houkutus kertoa julkisuuteen vain tieto hyvin sujuvasta toipumisesta tavallisesta keuhkokuumeesta - vahva johtaja ei saa olla heikko.</p><p>Tekevälle sattuu.</p><p>Antti on tarinankertoja myös toisessa, myönteisessä merkityksessä.</p><p>Raskaiden töiden vuoksi hän on jo pitkään ollut tarkka ja pidättyväinen alkoholin käyttönsä suhteen. Sopivassa seurassa ja sopivassa tilanteessa hyvän ruoan ja juoman ääressä hänestä voi kuitenkin kuoriutua oiva seuramies, joka laskee hyväntahtoista ja toverillista leikkiä muiden läsnä olevien kustannuksella.</p><p>Pilailu on olennainen osa hänen huumoriaan ja kyllä häntä voi huumorintajuiseksi kehua.</p><p>Ennen mieluisassa seurassa rentoutumiseen saattoivat liittyä paitsi rauhoittavat savukkeet, myös kalliit sikaarit. Sydänkohtauksen jälkeen näistä nautinnoista täytyy kieltäytyä.</p><p><strong>Herkkähipiäinen mies</strong></p><p>Antti on itse sanonut räjähtävänsä helposti ja nopeasti, mutta leppyvänsä nopeasti. Tämä pitää paikkansa. Jos on ollut erimielisyyksiä, mutta joudutaan tekemään yhteistyötä niiden jälkeen, hän pyyhkii vanhat riidat sivuun ja jatkaa puhtaalta pöydältä.</p><p>Samaan aikaan hän saattaa olla myös pitkävihainen. Hän saattaa kantaa kaunaa tai suhtautua johonkuhun kielteisesti vuosikausia &ndash; etenkin jos kokee henkilön olleen jonkinlainen uhka.&nbsp;Ja Anttikin osaa selän takana puhumisen, kuten me suomalaiset yleensä.</p><p>Vaikka Antti yleensä on hyvä ryhmä- ja kokoustyöskentelyn vetäjä, hän saattaa räjähtää myös niissä. Hän saattaa pyytää osallistujilta arvioita ja kritiikkiä jostakin asiasta, mutta jos se on kielteistä hän voi suuttua. Monesti räjähdys alkaa sivulauseella &rdquo;epäilet sä, että&hellip;&rdquo;, &rdquo;et sä usko, että&hellip;&rdquo; tai &rdquo;väitätteks te, että&hellip;&rdquo;. Möly kantautuu joskus käytävällekin.</p><p>Antti on herkkä omasta imagostaan ja julkikuvastaan. Etenkin aiemmin hän saattoi sydämistyä toimittajalle yhden haastattelun perusteella, jossa häntä oli mielestään kuvattu tai tulkittu väärin. Ja hän muisti sen pitkään.</p><p>Hän ylipäätään kantaa huolta siitä, että toimittajilla on hänestä &quot;väärä&quot; kuva.</p><p>Vuodet politiikan huipulla ovat rentouttaneet suhtautumista tiedotusvälineisiin. Enää ei ehdi eikä tarvitse hermostua yhden tai kahden toimittajan kirjoituksista.</p><p>Herkkähipiäisyys kytkeytyy itsetuntoon, joka on heikompi kuin kovan ay- ja politiikkajyrän maine antaa ymmärtää. Ammattiliittoaikoina epävarmuus näkyi suurien lakkojen ratkaisevina hetkinä &ndash; vastuu siitä uskaltaako mennä enää pidemmälle painoi raskaana.</p><p>Huono itsetunto tuli ilmi kaikille suomalaisille huhtikuussa 2014, kun Antti penkin alle menneiden vaalien jälkeen pelkäsi Urpilaisen revanssia.</p><p>Ylen esittämällä videolla&nbsp; Antti epäili, että Urpilainen haluaa takaisin puolueen puheenjohtajaksi. Videolla hän keskusteli Riiassa Slovakian sosiaalidemokraattisen ministerikollegansa <strong>Peter Kazimirin</strong> kanssa ennen euroryhmän kokousta.</p><p>Myöhemmin Antti kertoi epäilynsä Urpilaisen aikeista johtuneen väärinymmärryksestä.</p><p>Usein epävarmuus &ndash; silloin kun sitä on - näkyy Antin olemuksessa ja esiintymisessä esimerkiksi haastatteluissa selkeästi.</p><p>Liittopuheenjohtajana hän ei ollut kovin tottunut esiintymään suurille joukoille tai villitsemään kansaa puhujapöntöstä. Siihen ei ollut tarvetta. Tästä syystä hän hapuili puheita pitäessään monta vuotta SDP:n johtoon noustuaan.</p><p>Liittojohtajana Antti jännitti englannilla esiintymistä ay-liikkeen kansainvälisissä kokouksissa ja oli hellyyttävän onnellinen, jos esiintyminen&nbsp; menikin hyvin. Englannin kielellä&nbsp;asiointi saattaa olla kova paikka yhä nyt, puheenjohtajamaan pääministerin roolissa EU:ssa.</p><p><strong>Hyvävelimies</strong></p><p>Antti ei johtajana rakenna ympärilleen hovia. Kaikilla on vapaa pääsy hänen luokseen ja hän kuulee kaikkia. Hän ei osallistu kosteisiin illanistujaisiin eikä harrasta saunailtoja. Hänen kanssaan asiat täytyy pystyä hoitamaan muutoin.</p><p>Se, ettei hoveja ole, ei tarkoita etteikö Antti johtajana ottaisi ja pitäisi suosikkeja. Heitä on ja on ollut. He&nbsp;saavat &nbsp;erivapauksia kollegoihinsa verrattuna&nbsp;ja etuja, joita muut eivät työyhteisössä nauti.</p><p>Antti on myös uskollinen suosikeilleen&nbsp; - ja lähimmilleen ylipäätänsä. Noustuaan asianajajasta liittojohtajaksi vuonna 2002, hän otti yhtiökumppaninsa mukaan liittoon ja kuljetti&nbsp;tämän seuraavaankin liittoon rinnallaan.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>5 ASIAA, JOITA ET TIENNYT ANTTI RINTEESTÄ</strong></p><p><strong>Tunnin lenkki kello 5</strong></p><p>Kuten tunnettua, Antti nukkuu vain 4 &ndash; 5 tuntia yössä. Hän on kertonut aamujensa alkaneen jo 10 vuoden ajan noin kello 5 tunnin kestävällä kävelylenkillä, jota seuraa päivän lehtien luku tunnin verran ennen töihin lähtöä. Kiireinen huippupoliitikon elämä lienee pudottanut aamulenkin ohjelmasta.</p><p><strong>Suomalainen mies grillaa</strong></p><p>Antti on innokas kokkaaja. Pekonipasta ei ole hänen ainoa reseptinsä. Erityisen mielellään hän grillaa kesäisin. Bravuureihin kuuluu pakastehummerin grillaaminen sellaisenaan, kokonaisena kaasugrillissä.</p><p><strong>Nuoruus vallesmannina</strong></p><p>Antti kertoo mielellään opiskeluaikojen kesätyöstään Rautavaaran ja Karttulan piirien vs. nimismiehenä. Siihen aikaan maalaisvallesmanneille sattui ja tapahtui. Seudulla vietti eläkepäiviään SKDL:n legendaarinen metsätyömies ja ex-kansanedustaja <strong>Veikko J. Rytkönen</strong>. Rytkönen oli kansanedustajana tunnettu paitsi ronskista viinankäytöstään myös alituisesta rahapulastaan. Hän mm. jäi kiinni siitä, että eduskunnan päivärahoja saadakseen oli ilmoittanut postilaatikon osoitteekseen kotikunnassaan. <strong>Lasse Lehtisen</strong> mukaan Rytkönen oli kansanedustajuutensa aikana Supon syväkurkku SKP:n sisällä rahaa vastaan. Rahapula seurasi Rytköstä myös eläkkeellä. Niissä merkeissä Antti joutui metsästämään ex-kansanedustajaa ja löysi tämän lopulta syrjäisestä töllistä, jossa löi haastelapun kouraan.</p><p><strong>Raskas kaasujalka</strong></p><p>Ennen nykyaikoja, jolloin autonkuljettaja vie, Antti maakuntamatkoillaan autoili kernaasti, jos vain mahdollista. Vaikka hän on poseerannut käytetyn Volkkarin kanssa nyt poliitikkona, Antti on vuosikymmeniä ollut vankka volvomies. Kun matkoilta on aina kiire kotiin, nopeusrajoitukset saavat&nbsp; kyytiä. Hän on turvautunut jopa navigaattoriin, joka varoittaa poliisin valvontakameroista, mutta silti vahinkoja sattuu ja ylinopeussakkoja&nbsp;tipahtelee.</p><p><strong>Yliluonnolliset kokemukset</strong></p><p>Antti uskoo yliluonnollisiin&nbsp;ilmiöihin ja henkiolentoihin. Sopivassa seurassa hän saattaa innostua kertomaan omista yliluonnollisista kokemuksistaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lue, millainen uusi pääministeri Antti Rinne on sellaisena kuin hänet hyvin tuntevat tietävät. Hän on kiinnostava persoona, jossa on monta puolta.

Antti Juhani Rinne syntyi marraskuun kolmantena päivänä vuonna 1962. Hän kuului ensimmäiseen sukupolveen, joka pääsi uuden uljaan peruskoulun piiriin 1970 –luvulla.

Antin molemmat vanhemmat ovat juristeja. Hänen isänsä oli uransa huipulla Lohjan kaupunginjohtaja, jolloin Antti oli jo aikuinen. Isän puoleinen isoisä oli asemapäällikkö ja isoäiti toimistoapulainen. Äidin puoleinen isoisä oli työnjohtaja ja isoäiti elintarviketyöläinen. Antilla on 3 vuotta nuorempi pikkuveli.

Antti kertoo mieluusti työskennelleensä nuorena duunariammateissa sahatyömiehenä ja autonkuljettajana, mutta ne eivät kestäneet kuin pari vuotta. Hän valmistui oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1987 Helsingin yliopistosta.

Vasemman laidan mies

Antilla on takanaan 30 vuoden ura SDP:ssä.

Hän on vuodesta 1989 lähtien toiminut useaan otteeseen kaupunginvaltuutettuna Lohjalla ja Mäntsälässä. 1990 –luvun lopulla – Paavo Lipposen puheenjohtajakaudella – Antti vaikutti myös SDP:n puoluevaltuustossa.

Kun ammattiliitto Erton puheenjohtajuus kutsui vuonna 2002, politiikka jäi pitkälti telakalle aina vuoteen 2014 saakka.

Jo ensimmäisenä poliitikkokautenaan 1990 –luvulla Antti oli tiukasti SDP:n vasemmalla laidalla. Hän oli kiivas  Lipposen hallituspolitiikan vastustaja etenkin tämän ensimmäisen hallituksen aikana.

Erkki Tuomioja kertoo päiväkirjoissaan (Ei kai eilisestä jäänyt vammoja, Poliittiset päiväkirjat 1998 – 2000), kuinka Antti oli ahkera kaivamaan maata Lipposen jalkojen alta.

Eduskuntavaalien alla silloinen kansanedustajaehdokas Antti pyysi silloista sosialidemokraattista eduskuntaryhmää johtaneen Tuomiojan Mäntsälään ja kertoi päätyneensä siihen, että linjaa ja puoluejohtajaa on vaihdettava ja että Tuomioja olisi oikea ehdokas. 

Kun Tuomioja vaalien jälkeen meni hallitukseen, Rinne soitti ja sanoi olevansa pettynyt ministeriksi menosta, koska ei voitu luottaa, että uusi ryhmänjohtaja Antti Kalliomäki olisi yhtä kriittinen Lipposta kohtaan.

Vaalien jälkeisessä puoluevaltuuston kokouksessa Antti julisti: ”Jos puheenjohtaja Lipponen ei olisi pääministeri ja EU-puheenjohtajuus edessä, niin täällä puhuttaisiin aivan eri tavoin valinnoistakin”. Tuomioja taputti, mitä silloinen europarlamentaarikko Ulpu Iivari kuulemma katsoi paheksuvasti.

Anttia maaniteltiin SDP:n varapuheenjohtajaehdokkaaksi jo vuoden 2012 puoluekokoukseen. Hän souti ja huopasi asian kanssa kuukausia jättäen sen lopulta ensin sikseen.

Vasta puoluekokouksen kuluessa hän päätti yllättäen, äänestyspäivänä, mittauttaa kannatuksensa puolueessa. Edes vaimo ei kuullut päätöksestä kuin viime hetkellä puhelimessa. Yritys päättyi nolosti, sillä hän sai vain kourallisen ääniä.

Vuonna 2012 ja myöhemmin vuonna 2014 Antti sanoi haluavansa tuoda puolueen johtoon ammattiyhdistysliikkeen tuntemusta. Hän halusi myös puolueen palaavan juurilleen, millä hän tarkoitti aimo askelta vasempaan.

Motiivikseen hän kertoi huolen, että SDP oli ajautumassa kannatukseltaan yhteiskunnan marginaaliin. Antin houkuttelijoina Urpilaisen haastajaksi oli alun perin pieni joukko kolmekymppisiä ammattiliittojen demaritoimitsijoita.

Perhemies

Perhe on Antille kaikki kaikessa. Hänellä on kaksi tytärtä, jotka ovat vajaat kolmekymppisiä. Lapsenlapsiakin on.

Antti pitää lapsiinsa tiivistä yhteyttä, vaikka perheeseen tulikin avioero jo lasten ollessa pieniä. Antti on myös isä, joka auttaa lapsia taloudellisesti vielä näiden itsenäistyttyäkin. Tyttäret ovat saaneet isältään muun muassa autot.

Perhekeskeisyys näkyy myös Antin nykyisessä parisuhteessa. Vaikka on kuinka kiire ja kuinka pitkä matka, hän haluaa yöksi kotiin kymmenisen vuotta nuoremman vaimonsa luokse. Samasta syystä Antti ei ole mikään illanistujaisissa riekkuja.

Suhdetta nykyiseen vaimoon lienee vahvistanut lapsettomuus ja se, että molemmat olivat kypsässä iässä tavatessaan. Kiintymys on aitoa ja molemminpuolista. Heidän vahva siteensä tuli hyvin esille vuoden alussa, kun Antti makasi pitkään sairaalassa ja puoliso valvoi vieressä.

Supermies

Antti antaa mielellään kuvan itsestään poikkeusyksilönä.

Hän kertoo mielellään nukkuvansa vain muutaman tunnin yössä ja selviävänsä sillä mainiosti. Moni suuri poliitikko on tunnettu vähäunisuudestaan: Margaret Thatcher, Bill Clinton, Barack Obama.

Toisaalta, myös Donald Trump selviää neljällä tunnilla yössä. Sitä vastoin Antti ei hoida työasioita keskellä yötä kuten vähäuninen Emmanuel Macron.

Antti jaksaa myös muistuttaa valmistuneensa oikeustieteen kandidaatiksi vain 1,5 vuodessa. Siinä kuulemma auttoi opiskelijakaveri, joka opetti kuinka luetaan nopeasti.

Joka tapauksessa Antti on hyvin älykäs ihminen, joka hahmottaa asiat nopeasti ja pystyy tallentamaan muistiinsa suuria asiakokonaisuuksia, mikä on suureksi hyödyksi neuvotteluissa ja kokouksissa.

Toiminnan mies

Antti on tunnettu siitä, että hän johtaa puhelimella.

Hän ei ole mikään sähköpostimies eikä aina edes vastaa viesteihin. Tärkeät asiat hoidetaan heti ja suoraan – ellei kasvotusten niin puhelimessa.

Jos hän johtajana kuulee jonkin asian olevan rempallaan, hän tarttuu kännykkään ja soittaa ihmiselle, jonka kuuluu siitä huolehtia ja antaa ohjeet – tai määräykset.

Jopa neuvottelujen tai asioiden valmistelujen ollessa käynnissä Antti saattaa oman porukan kesken kokoustettaessa tarttua puhelimeen ja ladella vastapuolelle uhkauksia, joiden tarkoituksena on saada asiat menemään siihen suuntaan, johon oma porukka haluaa. Toisinaan tässä on teatraalisuutta ja näyttämisen halua omille.

Antti on kuuluisa siitä, että hän niin sanotusti tulee pitkin lankoja. Jos joku ihminen tai toiminta ärsyttää häntä, hän ei siekaile soittaa saman tien ja ilmaista näkemyksensä huutamalla, joskus kirosanojen ryydittämänä.

Toisaalta hän on hyvä suostuttelemaan ja valmistamaan ihmisiä johonkin puhelimitse. Tärkeisiin liittolaisiin pidetään puhelinyhteyttä säännöllisesti.

Antti on hyvä työryhmien, tiimien ja luottamushenkilöelinten puheenjohtaja. Hän keskustelee mielellään, hänellä on ideoita ja hän keksii yllättäviäkin ratkaisuja ja poispääsyjä.

Mutta hän voi olla myös dominoiva puheenjohtaja, kertomalla ensin laveasti oman kantansa ja käymällä sitten ihminen ihmiseltä muut päättäjät läpi kysyen ovatko he samaa mieltä. Silloin eriävän mielipiteen lausuminen saattaa kuulostaa puheenjohtajaa henkilökohtaisesti vastaan asettumiselta.  

Antti on toiminnan mies sitenkin, että välillä hän hankkii itselleen liikaakin töitä ja velvollisuuksia.

Parhaimmillaan vuosina 1997-98 hän paiski töitä yhtäaikaisesti peräti 3 työpaikassa: Rajavartioliitto ry:ssä lakimiehenä, eduskunnassa kansanedustaja Jouko Skinnarin avustajana ja Lakiasiaintoimisto Antti Rinteessä asianajajana!

Pelimies

Antti osaa pelinsä. Työmarkkinapöydistä hän on kerännyt taidon ajaa asiaansa niin suostuttelemalla ja neuvottelemalla kuin uhkaamalla. Tämä tyyli on jatkunut politiikassa ainakin Alexander Stubbin hallituksessa.

Stubb muistelee yhteistyötä SDP:n puheenjohtajan kanssa: ”Toiminta oli niin epärehellistä ja törkeää, että ajattelin, että tämän porukan kanssa on mahdotonta tehdä yhteistyötä”. Antin mukaan hallituksessa oli ongelmana, ettei kokoomus pitänyt kiinni sopimuksista.

Antti on tarvittaessa valmis temppuihin saadakseen asiat menemään oman etunsa mukaiseksi. Haastaessaan puheenjohtaja Jutta Urpilaisen, hän levitti julkisesti ja vähemmän julkisesti väitettä, että Urpilainen on puoluejohtajana diktaattori, joka ei kuuntele muita, vaikkei ollut ollut tämän kanssa juuri missään tekemisissä.

Kun Antti kokee olevansa uhattuna, hän ei arkaile ottaa käyttöön jopa häikäilemättömiä keinoja. Antti Lindtmanin puheenjohtajatien torpannut vuoto eduskuntaryhmän puheenvuorojen koplauksesta saattoi olla tällainen operaatio.

Myös voitelun Antti osaa. Ay-johtaja aikoina hänelle menneisyydestä tai nykyisyydestä tärkeät ihmiset läheisineen saattoivat saada sopivassa tilanteessa vaikkapa ilmaisen loman liiton Lapin hotellissa.

Tarinamies

Antin suhde faktoihin ja toisinaan totuuteenkin on joustava.

Hän ahmii tietoa ja hänellä on hyvä muisti. Joskus muisti kuitenkin pettää ja tulee perustelluksi omia mielipiteitä virheellisillä luvuilla tai faktoilla. Näitä virheitä Antti ei mielellään myönnä eikä oikaise.

Antti kuuntelee mielellään asiantuntijoita ja ottaa vastaan faktatietoa, mutta varsin usein poimii käyttöönsä vain luvut ja faktat, jotka tukevat hänen näkemyksiään ja tavoitteitaan.

Hän monesti paisuttelee tai vääristelee lukuja, jotta ne palvelisivat vielä paremmin hänen tarkoitusperiään. SDP:n puheenjohtajaksi pyrkiessään Antti esitti median haastatteluissa valheellisesti meriittinään johtamansa ammattiliiton nousevan jäsenkehityksen, vaikka järjestön jäsenmäärä oli tuolloin ollut selkeässä laskussa jo monta vuotta.

Rennon suhtautumisen faktoihin selittää osin, että hän on henkilönä suurpiirteinen, isojen linjojen mies.

Mieluisten faktojen poimiminen selittää, miksi Antti usein tuntuu hokevan samoja asioita haastattelusta toiseen, puheesta toiseen. Yleisölle syntyy mielikuva eikö hän osaa sanoa muuta.

Ammattiliittojohtajana tällainen hokema oli, kuinka työnantajajärjestö Teknologiateollisuus ry:n ohjelma-asiakirjat paljastavat työnantajan tarkoituksen lisätä paikallista sopimista ja sen avulla murentaa työehtosopimusjärjestelmää.

Poliitikkona hokemia ovat olleet ”porukka päättää”, tekoäly ja digitalisaatio, maailman megatrendeihin tarttuminen, kansan rahat ryöstävät ylikansalliset terveysjätit ja viimeksi Afrikasta uhkaava kansainvaellus Eurooppaan.

Kaikki ovat lukeneet, kuinka Ilta-Sanomat uutisoi vuonna 2014, että tuolloin vielä kovin ymmärtämätön kolmekymppinen juristi Antti joutui 1990-luvun puolivälissä eroamaan AKT:n palveluksesta epäselvien matkalaskujen vuoksi. 

Samoihin aikoihin hän joutui maksamaan korvauksia johtamalleen taloyhtiölle huonon taloudenpidon ja epäselvien laskutusten takia.

Ne ovat kaukaista menneisyyttä.

Antilla on kuitenkin sen jälkeenkin ollut taipumusta totuuden muunteluun.

Kun saa sakot kovasta ylinopeudesta, selitys toimittajalle voi olla, että juuri sinä iltana oli kiire kotiin saunaan, vaikka ylinopeuksia ja sakkoja on ollut muutoinkin.

Virallisessa ansioluettelossa saattaa aina ministerin cv:hen asti lillua joskus keksitty työkokemus ministerin erityisavustajana hallituksessa, vaikka oikeasti kyse oli vain ministerin eduskunta-avustajana toimimisesta.

Kun on maannut viikkoja toimintakyvyttömänä sairaalassa, saattaa syntyä houkutus kertoa julkisuuteen vain tieto hyvin sujuvasta toipumisesta tavallisesta keuhkokuumeesta - vahva johtaja ei saa olla heikko.

Tekevälle sattuu.

Antti on tarinankertoja myös toisessa, myönteisessä merkityksessä.

Raskaiden töiden vuoksi hän on jo pitkään ollut tarkka ja pidättyväinen alkoholin käyttönsä suhteen. Sopivassa seurassa ja sopivassa tilanteessa hyvän ruoan ja juoman ääressä hänestä voi kuitenkin kuoriutua oiva seuramies, joka laskee hyväntahtoista ja toverillista leikkiä muiden läsnä olevien kustannuksella.

Pilailu on olennainen osa hänen huumoriaan ja kyllä häntä voi huumorintajuiseksi kehua.

Ennen mieluisassa seurassa rentoutumiseen saattoivat liittyä paitsi rauhoittavat savukkeet, myös kalliit sikaarit. Sydänkohtauksen jälkeen näistä nautinnoista täytyy kieltäytyä.

Herkkähipiäinen mies

Antti on itse sanonut räjähtävänsä helposti ja nopeasti, mutta leppyvänsä nopeasti. Tämä pitää paikkansa. Jos on ollut erimielisyyksiä, mutta joudutaan tekemään yhteistyötä niiden jälkeen, hän pyyhkii vanhat riidat sivuun ja jatkaa puhtaalta pöydältä.

Samaan aikaan hän saattaa olla myös pitkävihainen. Hän saattaa kantaa kaunaa tai suhtautua johonkuhun kielteisesti vuosikausia – etenkin jos kokee henkilön olleen jonkinlainen uhka. Ja Anttikin osaa selän takana puhumisen, kuten me suomalaiset yleensä.

Vaikka Antti yleensä on hyvä ryhmä- ja kokoustyöskentelyn vetäjä, hän saattaa räjähtää myös niissä. Hän saattaa pyytää osallistujilta arvioita ja kritiikkiä jostakin asiasta, mutta jos se on kielteistä hän voi suuttua. Monesti räjähdys alkaa sivulauseella ”epäilet sä, että…”, ”et sä usko, että…” tai ”väitätteks te, että…”. Möly kantautuu joskus käytävällekin.

Antti on herkkä omasta imagostaan ja julkikuvastaan. Etenkin aiemmin hän saattoi sydämistyä toimittajalle yhden haastattelun perusteella, jossa häntä oli mielestään kuvattu tai tulkittu väärin. Ja hän muisti sen pitkään.

Hän ylipäätään kantaa huolta siitä, että toimittajilla on hänestä "väärä" kuva.

Vuodet politiikan huipulla ovat rentouttaneet suhtautumista tiedotusvälineisiin. Enää ei ehdi eikä tarvitse hermostua yhden tai kahden toimittajan kirjoituksista.

Herkkähipiäisyys kytkeytyy itsetuntoon, joka on heikompi kuin kovan ay- ja politiikkajyrän maine antaa ymmärtää. Ammattiliittoaikoina epävarmuus näkyi suurien lakkojen ratkaisevina hetkinä – vastuu siitä uskaltaako mennä enää pidemmälle painoi raskaana.

Huono itsetunto tuli ilmi kaikille suomalaisille huhtikuussa 2014, kun Antti penkin alle menneiden vaalien jälkeen pelkäsi Urpilaisen revanssia.

Ylen esittämällä videolla  Antti epäili, että Urpilainen haluaa takaisin puolueen puheenjohtajaksi. Videolla hän keskusteli Riiassa Slovakian sosiaalidemokraattisen ministerikollegansa Peter Kazimirin kanssa ennen euroryhmän kokousta.

Myöhemmin Antti kertoi epäilynsä Urpilaisen aikeista johtuneen väärinymmärryksestä.

Usein epävarmuus – silloin kun sitä on - näkyy Antin olemuksessa ja esiintymisessä esimerkiksi haastatteluissa selkeästi.

Liittopuheenjohtajana hän ei ollut kovin tottunut esiintymään suurille joukoille tai villitsemään kansaa puhujapöntöstä. Siihen ei ollut tarvetta. Tästä syystä hän hapuili puheita pitäessään monta vuotta SDP:n johtoon noustuaan.

Liittojohtajana Antti jännitti englannilla esiintymistä ay-liikkeen kansainvälisissä kokouksissa ja oli hellyyttävän onnellinen, jos esiintyminen  menikin hyvin. Englannin kielellä asiointi saattaa olla kova paikka yhä nyt, puheenjohtajamaan pääministerin roolissa EU:ssa.

Hyvävelimies

Antti ei johtajana rakenna ympärilleen hovia. Kaikilla on vapaa pääsy hänen luokseen ja hän kuulee kaikkia. Hän ei osallistu kosteisiin illanistujaisiin eikä harrasta saunailtoja. Hänen kanssaan asiat täytyy pystyä hoitamaan muutoin.

Se, ettei hoveja ole, ei tarkoita etteikö Antti johtajana ottaisi ja pitäisi suosikkeja. Heitä on ja on ollut. He saavat  erivapauksia kollegoihinsa verrattuna ja etuja, joita muut eivät työyhteisössä nauti.

Antti on myös uskollinen suosikeilleen  - ja lähimmilleen ylipäätänsä. Noustuaan asianajajasta liittojohtajaksi vuonna 2002, hän otti yhtiökumppaninsa mukaan liittoon ja kuljetti tämän seuraavaankin liittoon rinnallaan.

 

5 ASIAA, JOITA ET TIENNYT ANTTI RINTEESTÄ

Tunnin lenkki kello 5

Kuten tunnettua, Antti nukkuu vain 4 – 5 tuntia yössä. Hän on kertonut aamujensa alkaneen jo 10 vuoden ajan noin kello 5 tunnin kestävällä kävelylenkillä, jota seuraa päivän lehtien luku tunnin verran ennen töihin lähtöä. Kiireinen huippupoliitikon elämä lienee pudottanut aamulenkin ohjelmasta.

Suomalainen mies grillaa

Antti on innokas kokkaaja. Pekonipasta ei ole hänen ainoa reseptinsä. Erityisen mielellään hän grillaa kesäisin. Bravuureihin kuuluu pakastehummerin grillaaminen sellaisenaan, kokonaisena kaasugrillissä.

Nuoruus vallesmannina

Antti kertoo mielellään opiskeluaikojen kesätyöstään Rautavaaran ja Karttulan piirien vs. nimismiehenä. Siihen aikaan maalaisvallesmanneille sattui ja tapahtui. Seudulla vietti eläkepäiviään SKDL:n legendaarinen metsätyömies ja ex-kansanedustaja Veikko J. Rytkönen. Rytkönen oli kansanedustajana tunnettu paitsi ronskista viinankäytöstään myös alituisesta rahapulastaan. Hän mm. jäi kiinni siitä, että eduskunnan päivärahoja saadakseen oli ilmoittanut postilaatikon osoitteekseen kotikunnassaan. Lasse Lehtisen mukaan Rytkönen oli kansanedustajuutensa aikana Supon syväkurkku SKP:n sisällä rahaa vastaan. Rahapula seurasi Rytköstä myös eläkkeellä. Niissä merkeissä Antti joutui metsästämään ex-kansanedustajaa ja löysi tämän lopulta syrjäisestä töllistä, jossa löi haastelapun kouraan.

Raskas kaasujalka

Ennen nykyaikoja, jolloin autonkuljettaja vie, Antti maakuntamatkoillaan autoili kernaasti, jos vain mahdollista. Vaikka hän on poseerannut käytetyn Volkkarin kanssa nyt poliitikkona, Antti on vuosikymmeniä ollut vankka volvomies. Kun matkoilta on aina kiire kotiin, nopeusrajoitukset saavat  kyytiä. Hän on turvautunut jopa navigaattoriin, joka varoittaa poliisin valvontakameroista, mutta silti vahinkoja sattuu ja ylinopeussakkoja tipahtelee.

Yliluonnolliset kokemukset

Antti uskoo yliluonnollisiin ilmiöihin ja henkiolentoihin. Sopivassa seurassa hän saattaa innostua kertomaan omista yliluonnollisista kokemuksistaan.

]]>
3 http://timokrkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277085-tallainen-antti-rinne-on-oikeasti#comments Antti Rinne Antti Rinteen hallitus Hallitusohjelma 2019 Politiikka SDP Fri, 07 Jun 2019 11:46:30 +0000 Timo Kärkkäinen http://timokrkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277085-tallainen-antti-rinne-on-oikeasti
Rinteen ohjelmassa yksi (1) keino asunnottomuuden puolittamiseksi 3,5 vuodessa http://timokrkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277022-rinteen-hallituksella-yksi-1-keino-asunnottomuuden-puolittamiseen <p><strong>Rinteen</strong> <strong>hallitus on ties kuinka mones hallitus, joka lupaa poistaa asunnottomuuden.&nbsp;<a href="https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/sallistava-ja-osaava-suomi-sosiaalisesti-taloudellisesti-ja-ekologisesti-kestava-yhteiskunta">&nbsp;Hallituksen ohjelmassa</a> on yksi (1) ainoa keino asunnottomuuden poistamiseksi - tosin se on hyvä. Mutta millä perusteella otetaan painopisteeksi maahanmuuttajat, muttei keski-ikäisiä yksin eläviä syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia miehiä? Tärkeintä olisi saada kunnat kuriin.&nbsp; Asunnottomuusuhan alla olevat ihmiset ovat selkeästi eriarvoisessa asemassa sen perusteella, missä kunnassa sattuvat asumaan.</strong></p><p><strong>Antti Rinteen</strong> hallitus on ties kuinka mones hallitus, joka lupaa poistaa asunnottomuuden Suomesta. Tällä kertaa kirjaus kuuluu: &rdquo;Puolitetaan asunnottomuus vaalikauden aikana ja poistetaan asunnottomuus kahdessa vaalikaudessa eli vuoteen 2027 mennessä&rdquo;.&nbsp;</p><p>Hallitukset ovat kyenneet vähentämään asunnottomuutta Suomessa <a href="http://asuntoensin.fi/aineistopankki/asunnottomuuden-ennaltaehkaisyn-toimenpideohjelma-aunen-valiraportti-2018/">vain 25 %:a neljännesvuosisadassa </a>(1994 &ndash; 2019). Nyt Rinteen hallitus lupaa vähentää sitä 50 %:a 3,5 vuodessa (&quot;vuoteen 2023 mennessä&quot;).</p><p>Tämä on tyypillistä Rinteen hallituksen ohjelmalle. Asetetaan dramaattisia ja historiallisia tavoitteita, jotka luvataan toteuttaa muutamassa vuodessa, mutta niihin ei juurikaan osoiteta uusia keinoja.</p><p>Myös <strong>Juha Sipilän </strong>hallitus <a href="http://asuntoensin.fi/aineistopankki/asunnottomuuden-ennaltaehkaisyn-toimenpideohjelma-aunen-valiraportti-2018/">lupasi puolittaa asunnottomuuden </a>&ndash; vuoteen 2022 mennessä. Määräaikaan on pari vuotta.</p><p>En usko, että asunnottomuuden poistamista saavutetaan nytkään. Mutta uskon, että Rinteen hallitus pääsee tavoitteessaan pitkälle.</p><p><strong>Mihin unohtuivat yksin elävät keski-ikäiset miehet? </strong></p><p>Rinteen hallituksen tilannekuva on osin väärä. Hallitus ilmoittaa, että asuntojen saatavuudessa ja asunnottomuuden ehkäisyssä painopisteenä ovat &rdquo;nuoret ja maahanmuuttajat&rdquo;. Millä perusteella otetaan painopisteeksi maahanmuuttajat, muttei keski-ikäisiä yksin eläviä syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia miehiä? <a href="https://www.ara.fi/fi-FI/Tietopankki/Tilastot_ja_selvitykset/Asunnottomuus/Asunnottomat_2018(49593)">Asunnottomista noin 60 %:a on yli 25 -vuotiaita yksineläviä miehiä.</a></p><p>Esimerkiksi turkulaisten saamasta toimeentulotuesta puolet menee yksin eläville miehille. Joka kolmas turkulainen on yksin elävä.</p><p>Nuoret asunnottomat poikkeavat seurantatietojen perusteella keski-ikäisistä asunnottomista miehistä siten, että he ovat <a href="http://asuntoensin.fi/aineistopankki/asunnottomuuden-ennaltaehkaisyn-toimenpideohjelma-aunen-valiraportti-2018/">asunnottomana muutamia viikkoja tai kuukauden ja siirtyvät takaisin asuntomarkkinoille </a>varsin kivuttomasti.</p><p>Valtaosa <a href="http://www.stat.fi/til/asas/2016/asas_2016_2017-05-22_tie_001_fi.html">työikäisistä yksineläjistä on miehiä</a>. Heitä on noin 400 000. Yksinasuvien miesten määrä on tuplaantunut reilussa 20 vuodessa.</p><p>Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus <a href="http://asuntoensin.fi/aineistopankki/asunnottomuuden-ennaltaehkaisyn-toimenpideohjelma-aunen-valiraportti-2018/">ARA:n selvityksen mukaan Suomessa oli vuoden 2017 lopussa asunnottomia henkilöitä yhteensä 7 112</a>. Heistä 6 615 oli yksineläviä asunnottomia ja pitkäaikaisasunnottomia 1 893. Asunnottomia perheitä oli 214.</p><p><strong>Taas uusi ohjelma</strong></p><p>Rinteen hallitusohjelma lupaa: &rdquo;Käynnistetään yhteistyöohjelma keskeisten kaupunkiseutujen, palveluntuottajien ja järjestöjen kanssa asunnottomuuden puolittamiseksi vuoteen 2023 mennessä ja poistamiseksi vuoteen 2027&rdquo;.</p><p>Se, että käynnistetään ohjelma, ei takaa vielä mitään. Ohjelmia asunnottomuuden poistamiseksi ovat hallitukset käynnistäneet vaikka kuinka paljon. Jo neljännesvuosisadan ajan, 1990 &ndash;luvun alusta lähtien.</p><p>Itse asiassa nytkin on käynnissä Sipilän hallituksen vuonna 2016 käynnistämä <a href="http://asuntoensin.fi/aineistopankki/asunnottomuuden-ennaltaehkaisyn-toimenpideohjelma-aunen-valiraportti-2018/">Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelma AUNE</a>.</p><p><strong>Asumisneuvonta pakolliseksi - hyvä</strong></p><p>Rinteen hallituksen ohjelmassa on yksi (1) ainoa konkreettinen keino asunnottomuuden poistamiseksi:</p><p>&rdquo;Asumisneuvonnan saatavuuden parantamiseksi tehdään asumisneuvonnasta lakisääteistä ja osoitetaan siihen riittävät resurssit. Turvataan riittävä asumisneuvonta yhdessä kuntien kanssa. Asumisneuvontaa on oltava tarjolla asumismuodosta riippumatta&rdquo;</p><p><a href="http://www.ara.fi/fi-FI/Tietopankki/Oppaat/Asumisneuvonnan_opas">ARA on jo pitkään pyrkinyt saamaan asumisneuvontaa </a>kuntien lakisääteiseksi tehtäväksi siinä onnistumatta. Asumisneuvonta on osoittautunut&nbsp; kustannustehokkaaksi toimintatavaksi, jolla saadaan inhimillisten hyötyjen lisäksi taloudellisia säästöjä muun muassa&nbsp;kiinteistöyhtiöille ja sosiaalitoimelle.</p><p>Osana Sipilän hallituksen Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelma AUNE:a ohjelmakaupunkeihin hankittiin uusia asumisneuvojia vuosina 2016-2017. <a href="http://asuntoensin.fi/aineistopankki/asunnottomuuden-ennaltaehkaisyn-toimenpideohjelma-aunen-valiraportti-2018/">Seurantakyselyn mukaan asumisneuvojat estivät ohjelmakaupungeissa </a>vuonna 2016 kaikkiaan 2 196 häätöä ja vuonna 2017 peräti 2 871 häädön toteutumisen.</p><p>Suurista vuokranantajista mm. Kojamo (entinen VVO) ja Sato ovat noudattaneet ARA:n ohjetta ja niillä on asumisneuvontajärjestelmä. Kunnista mm. Turku noudattaa ARA:n asumisneuvontaohjeistusta.</p><p>Kojamo perustelee asumisneuvonnan tarpeellisuutta ja tärkeyttä seuraavasti: &ldquo;Asumisneuvonta tarjoaa asukkaille apua ja neuvoja haastaviin elämäntilanteisiin. Parhaimmillaan neuvonta ehkäisee asiakkaiden vaihtuvuutta, vähentää häiriöitä asuintaloissa ja tarjoaa ratkaisuja vuokranmaksun haasteisiin.&rdquo;</p><p>Luulisi, että kuntien itsensä omistama suuri vuokranantajakonserni Kunta-asunnot KAS olisi ensimmäisenä noudattanut asumisneuvonnan järjestämistä asuntokannassaan. Vielä mitä.</p><p>KAS on pyyhkinyt takamuksensa ARA:n suosituksilla. KAS:n vuokra-asukkaille ei ole järjestetty minkäänlaista asumisneuvontaa. Hyvä, että kaikki toimijat saadaan nyt lain voimalla noudattamaan suosituksia.</p><p>Rahasta asia ei ole KAS:illa ollut kiinni.</p><p>KAS:illa&nbsp;on noin 8000 vuokra-asuntoa yli 30 paikkakunnalla. Konsernin liikevaihto vuonna 2017 oli 56,2 miljoonaa euroa, liikevoitto 13,7 miljoonaa euroa ja tulos ennen veroja 9,6 miljoonaa euroa. Tilikauden voitto oli 7,7 miljoonaa euroa.</p><p>Hyvää taloudellista tilaansa KAS mainostaa tiedottamalla ostaneensa juuri yli 300 vuokra-asuntoa lisää Espoosta, Hollolasta, Lahdesta, Oulusta ja Riihimäeltä. Kolme vuotta sitten KAS osti Satolta liki 300 vuokra-asuntoa.</p><p><strong>Kunnat toimivat miten sattuu</strong></p><p>Vuokranantajan järjestämä asumisneuvonta on kullankallis esimerkiksi työkyvyttömälle pienillä tuilla elävälle ja asunnottomuusuhan alla olevalle ihmiselle. &nbsp;Miten&nbsp;tällainen ihminen muutoin jaksaa yksin estää joutumisensa asunnottomaksi?</p><p>Kunnat ovat hoitaneet asunnottomuuden ehkäisyn ja asumisneuvonnan miten sattuu. Tilanne on sama kuin ihmisten hoitoon pääsyssä terveyskeskukseen. Asunnottomuusuhan alla olevat ihmiset ovat selkeästi eriarvoisessa asemassa sen perusteella, missä kunnassa sattuvat asumaan.</p><p>Myönteinen&nbsp;esimerkki on Turku.</p><p>Turussa oli viime vuoden lopussa <a href="http://yle.fi/uutiset/3-10744245">504 ihmistä vailla asuntoa</a>. Edellisvuodesta määrä on lisääntynyt noin 50:llä.</p><p>Turun kaupungin vuokra-asuntoyhtiöillä TVT Oy:llä ja Akseli Kiinteistöpalveluilla on yhteensä 4 asumisneuvojaa. Lisäksi kaupungilla on oma asumisneuvoja nuorille. Asumisneuvonta auttaa esimerkiksi vastikkeen- tai vuokranmaksuvaikeuksissa, häätöuhissa ja asumiseen liittyvien tukien ja etuuksien hakemisessa.</p><p>60 kilometrin päässä Salon kaupungissa asunnottomuuden ehkäisy ja asumisneuvonta ovat rempallaan. Niitä ei yksinkertaisesti ole. Tämä ei liene hyvä tilanne siitä huolimatta, että asunnottomuus on vähäistä kaupungissa.</p><p>Salon Vuokratalot Oy on Salon kaupungin omistama vuokrataloyhtiö. Salo on kuitenkin ulkoistanut liki kaikki sosiaaliset vuokra-asuntonsa eli käytännössä oman vuokrataloyhtiönsä paikalliselle yksityiselle osuuspankille. Lounaismaan OP-isännöinti eli Salon Seudun Op-Kiinteistökeskus hoitaa yhtiön isännöinnin ja asukasvalinnan, jossa ei juuri sosiaalisia seikkoja oteta huomioon eikä asunnottomuuden uhan alla olevia aseteta eritysasemaan. Siitä huolimatta, että suuri osa yhtiön asunnoista on koko ajan tyhjillään.</p><p>OP hallinnoi suurinta osaa Salon kaupungin omistamista 1700 vuokra-asunnosta. Niistä on viime vuosina ollut <a href="http://www.sss.fi/2016/02/salon-kaupungilla-on-toista-sataa-tyhjaa-vuokra-asuntoa/">noin 160 asuntoa ilman asukasta</a>.</p><p>Asunnot siirrettiin pois kaupungin määräysvallasta valtuuston suurella <a href="http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1074050796/Kuntaasunnot+Oy+tutkii+Salon+vuokraasunnot">enemmistöllä jo 13 vuotta sitten</a>, vuonna 2006. Siinä ei paljon mietitty kunnan vastuuta sosiaalisesta vuokra-asuntokannasta eikä asunnottomuuden ehkäisemistä. Vain Vasemmistoliitto vastusti kaupungin vuokra-asuntojen siirtymistä pois kaupungin suorasta omistuksesta.</p><p><strong>&quot;Turvaverkot löytyvät muualta yhteiskunnasta&quot;</strong></p><p>Osuuspankille ulkoistetun<a href="http://www.sss.fi/2018/08/nokian-irtisanomiset-kasvattivat-vuokrarastien-maaraa-salossa/"> Salon Vuokra-asunnot Oy.n toimitusjohtaja Oili Välikangas linjasi</a> viime elokuussa:</p><p>&rdquo;Vuokraamme harvoin asuntoa ihmiselle, jolla on vuokrarästejä jonnekin. Jos ihmisellä on vaikkapa kymmeniä maksuhäiriömerkintöjä, herää kysymys onko niitä tarkoitus edes hoitaa.&rdquo;</p><p>&rdquo;Salossa on runsaasti asuntoja vapaana yksityiselläkin puolella. Aina saa asunnon, jos vanha menee alta. Nyt on varaa jättää vuokra maksamatta&rdquo;, Välikangas jatkaa.</p><p>Välikangas painottaa, ettei heillä ole juuri joustamisen varaa vuokranmaksussa:</p><p>&rdquo;Meidän tehtävämme ei ole joustaa, vaan turvaverkot löytyvät muualta yhteiskunnasta&rdquo;.</p><p>Aika kovaa puhetta ihmiseltä, joka hallitsee Salon kaupungin koko 1700 asunnon muinaista sosiaalisen asuntotuotannon vuokra-asuntokantaa. Ja jonka omistamassa yhtiössä on koko ajan yli 150 asuntoa tyhjillään.</p><p>Huomautettakoon, että lain mukaan maksuhäiriöt ja luottotietomerkinnät eivät saa vaikuttaa hakijan mahdollisuuteen saada vuokra-asunto aravarahoituksella rakennetusta vuokratalosta. Luultavasti kaikki toimitusjohtaja Välikankaan hallitsemista 1700 asunnosta ovat tällaisia aravavuokra-asuntoja.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Rinteen hallitus on ties kuinka mones hallitus, joka lupaa poistaa asunnottomuuden.  Hallituksen ohjelmassa on yksi (1) ainoa keino asunnottomuuden poistamiseksi - tosin se on hyvä. Mutta millä perusteella otetaan painopisteeksi maahanmuuttajat, muttei keski-ikäisiä yksin eläviä syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia miehiä? Tärkeintä olisi saada kunnat kuriin.  Asunnottomuusuhan alla olevat ihmiset ovat selkeästi eriarvoisessa asemassa sen perusteella, missä kunnassa sattuvat asumaan.

Antti Rinteen hallitus on ties kuinka mones hallitus, joka lupaa poistaa asunnottomuuden Suomesta. Tällä kertaa kirjaus kuuluu: ”Puolitetaan asunnottomuus vaalikauden aikana ja poistetaan asunnottomuus kahdessa vaalikaudessa eli vuoteen 2027 mennessä”. 

Hallitukset ovat kyenneet vähentämään asunnottomuutta Suomessa vain 25 %:a neljännesvuosisadassa (1994 – 2019). Nyt Rinteen hallitus lupaa vähentää sitä 50 %:a 3,5 vuodessa ("vuoteen 2023 mennessä").

Tämä on tyypillistä Rinteen hallituksen ohjelmalle. Asetetaan dramaattisia ja historiallisia tavoitteita, jotka luvataan toteuttaa muutamassa vuodessa, mutta niihin ei juurikaan osoiteta uusia keinoja.

Myös Juha Sipilän hallitus lupasi puolittaa asunnottomuuden – vuoteen 2022 mennessä. Määräaikaan on pari vuotta.

En usko, että asunnottomuuden poistamista saavutetaan nytkään. Mutta uskon, että Rinteen hallitus pääsee tavoitteessaan pitkälle.

Mihin unohtuivat yksin elävät keski-ikäiset miehet?

Rinteen hallituksen tilannekuva on osin väärä. Hallitus ilmoittaa, että asuntojen saatavuudessa ja asunnottomuuden ehkäisyssä painopisteenä ovat ”nuoret ja maahanmuuttajat”. Millä perusteella otetaan painopisteeksi maahanmuuttajat, muttei keski-ikäisiä yksin eläviä syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia miehiä? Asunnottomista noin 60 %:a on yli 25 -vuotiaita yksineläviä miehiä.

Esimerkiksi turkulaisten saamasta toimeentulotuesta puolet menee yksin eläville miehille. Joka kolmas turkulainen on yksin elävä.

Nuoret asunnottomat poikkeavat seurantatietojen perusteella keski-ikäisistä asunnottomista miehistä siten, että he ovat asunnottomana muutamia viikkoja tai kuukauden ja siirtyvät takaisin asuntomarkkinoille varsin kivuttomasti.

Valtaosa työikäisistä yksineläjistä on miehiä. Heitä on noin 400 000. Yksinasuvien miesten määrä on tuplaantunut reilussa 20 vuodessa.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n selvityksen mukaan Suomessa oli vuoden 2017 lopussa asunnottomia henkilöitä yhteensä 7 112. Heistä 6 615 oli yksineläviä asunnottomia ja pitkäaikaisasunnottomia 1 893. Asunnottomia perheitä oli 214.

Taas uusi ohjelma

Rinteen hallitusohjelma lupaa: ”Käynnistetään yhteistyöohjelma keskeisten kaupunkiseutujen, palveluntuottajien ja järjestöjen kanssa asunnottomuuden puolittamiseksi vuoteen 2023 mennessä ja poistamiseksi vuoteen 2027”.

Se, että käynnistetään ohjelma, ei takaa vielä mitään. Ohjelmia asunnottomuuden poistamiseksi ovat hallitukset käynnistäneet vaikka kuinka paljon. Jo neljännesvuosisadan ajan, 1990 –luvun alusta lähtien.

Itse asiassa nytkin on käynnissä Sipilän hallituksen vuonna 2016 käynnistämä Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelma AUNE.

Asumisneuvonta pakolliseksi - hyvä

Rinteen hallituksen ohjelmassa on yksi (1) ainoa konkreettinen keino asunnottomuuden poistamiseksi:

”Asumisneuvonnan saatavuuden parantamiseksi tehdään asumisneuvonnasta lakisääteistä ja osoitetaan siihen riittävät resurssit. Turvataan riittävä asumisneuvonta yhdessä kuntien kanssa. Asumisneuvontaa on oltava tarjolla asumismuodosta riippumatta”

ARA on jo pitkään pyrkinyt saamaan asumisneuvontaa kuntien lakisääteiseksi tehtäväksi siinä onnistumatta. Asumisneuvonta on osoittautunut  kustannustehokkaaksi toimintatavaksi, jolla saadaan inhimillisten hyötyjen lisäksi taloudellisia säästöjä muun muassa kiinteistöyhtiöille ja sosiaalitoimelle.

Osana Sipilän hallituksen Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelma AUNE:a ohjelmakaupunkeihin hankittiin uusia asumisneuvojia vuosina 2016-2017. Seurantakyselyn mukaan asumisneuvojat estivät ohjelmakaupungeissa vuonna 2016 kaikkiaan 2 196 häätöä ja vuonna 2017 peräti 2 871 häädön toteutumisen.

Suurista vuokranantajista mm. Kojamo (entinen VVO) ja Sato ovat noudattaneet ARA:n ohjetta ja niillä on asumisneuvontajärjestelmä. Kunnista mm. Turku noudattaa ARA:n asumisneuvontaohjeistusta.

Kojamo perustelee asumisneuvonnan tarpeellisuutta ja tärkeyttä seuraavasti: “Asumisneuvonta tarjoaa asukkaille apua ja neuvoja haastaviin elämäntilanteisiin. Parhaimmillaan neuvonta ehkäisee asiakkaiden vaihtuvuutta, vähentää häiriöitä asuintaloissa ja tarjoaa ratkaisuja vuokranmaksun haasteisiin.”

Luulisi, että kuntien itsensä omistama suuri vuokranantajakonserni Kunta-asunnot KAS olisi ensimmäisenä noudattanut asumisneuvonnan järjestämistä asuntokannassaan. Vielä mitä.

KAS on pyyhkinyt takamuksensa ARA:n suosituksilla. KAS:n vuokra-asukkaille ei ole järjestetty minkäänlaista asumisneuvontaa. Hyvä, että kaikki toimijat saadaan nyt lain voimalla noudattamaan suosituksia.

Rahasta asia ei ole KAS:illa ollut kiinni.

KAS:illa on noin 8000 vuokra-asuntoa yli 30 paikkakunnalla. Konsernin liikevaihto vuonna 2017 oli 56,2 miljoonaa euroa, liikevoitto 13,7 miljoonaa euroa ja tulos ennen veroja 9,6 miljoonaa euroa. Tilikauden voitto oli 7,7 miljoonaa euroa.

Hyvää taloudellista tilaansa KAS mainostaa tiedottamalla ostaneensa juuri yli 300 vuokra-asuntoa lisää Espoosta, Hollolasta, Lahdesta, Oulusta ja Riihimäeltä. Kolme vuotta sitten KAS osti Satolta liki 300 vuokra-asuntoa.

Kunnat toimivat miten sattuu

Vuokranantajan järjestämä asumisneuvonta on kullankallis esimerkiksi työkyvyttömälle pienillä tuilla elävälle ja asunnottomuusuhan alla olevalle ihmiselle.  Miten tällainen ihminen muutoin jaksaa yksin estää joutumisensa asunnottomaksi?

Kunnat ovat hoitaneet asunnottomuuden ehkäisyn ja asumisneuvonnan miten sattuu. Tilanne on sama kuin ihmisten hoitoon pääsyssä terveyskeskukseen. Asunnottomuusuhan alla olevat ihmiset ovat selkeästi eriarvoisessa asemassa sen perusteella, missä kunnassa sattuvat asumaan.

Myönteinen esimerkki on Turku.

Turussa oli viime vuoden lopussa 504 ihmistä vailla asuntoa. Edellisvuodesta määrä on lisääntynyt noin 50:llä.

Turun kaupungin vuokra-asuntoyhtiöillä TVT Oy:llä ja Akseli Kiinteistöpalveluilla on yhteensä 4 asumisneuvojaa. Lisäksi kaupungilla on oma asumisneuvoja nuorille. Asumisneuvonta auttaa esimerkiksi vastikkeen- tai vuokranmaksuvaikeuksissa, häätöuhissa ja asumiseen liittyvien tukien ja etuuksien hakemisessa.

60 kilometrin päässä Salon kaupungissa asunnottomuuden ehkäisy ja asumisneuvonta ovat rempallaan. Niitä ei yksinkertaisesti ole. Tämä ei liene hyvä tilanne siitä huolimatta, että asunnottomuus on vähäistä kaupungissa.

Salon Vuokratalot Oy on Salon kaupungin omistama vuokrataloyhtiö. Salo on kuitenkin ulkoistanut liki kaikki sosiaaliset vuokra-asuntonsa eli käytännössä oman vuokrataloyhtiönsä paikalliselle yksityiselle osuuspankille. Lounaismaan OP-isännöinti eli Salon Seudun Op-Kiinteistökeskus hoitaa yhtiön isännöinnin ja asukasvalinnan, jossa ei juuri sosiaalisia seikkoja oteta huomioon eikä asunnottomuuden uhan alla olevia aseteta eritysasemaan. Siitä huolimatta, että suuri osa yhtiön asunnoista on koko ajan tyhjillään.

OP hallinnoi suurinta osaa Salon kaupungin omistamista 1700 vuokra-asunnosta. Niistä on viime vuosina ollut noin 160 asuntoa ilman asukasta.

Asunnot siirrettiin pois kaupungin määräysvallasta valtuuston suurella enemmistöllä jo 13 vuotta sitten, vuonna 2006. Siinä ei paljon mietitty kunnan vastuuta sosiaalisesta vuokra-asuntokannasta eikä asunnottomuuden ehkäisemistä. Vain Vasemmistoliitto vastusti kaupungin vuokra-asuntojen siirtymistä pois kaupungin suorasta omistuksesta.

"Turvaverkot löytyvät muualta yhteiskunnasta"

Osuuspankille ulkoistetun Salon Vuokra-asunnot Oy.n toimitusjohtaja Oili Välikangas linjasi viime elokuussa:

”Vuokraamme harvoin asuntoa ihmiselle, jolla on vuokrarästejä jonnekin. Jos ihmisellä on vaikkapa kymmeniä maksuhäiriömerkintöjä, herää kysymys onko niitä tarkoitus edes hoitaa.”

”Salossa on runsaasti asuntoja vapaana yksityiselläkin puolella. Aina saa asunnon, jos vanha menee alta. Nyt on varaa jättää vuokra maksamatta”, Välikangas jatkaa.

Välikangas painottaa, ettei heillä ole juuri joustamisen varaa vuokranmaksussa:

”Meidän tehtävämme ei ole joustaa, vaan turvaverkot löytyvät muualta yhteiskunnasta”.

Aika kovaa puhetta ihmiseltä, joka hallitsee Salon kaupungin koko 1700 asunnon muinaista sosiaalisen asuntotuotannon vuokra-asuntokantaa. Ja jonka omistamassa yhtiössä on koko ajan yli 150 asuntoa tyhjillään.

Huomautettakoon, että lain mukaan maksuhäiriöt ja luottotietomerkinnät eivät saa vaikuttaa hakijan mahdollisuuteen saada vuokra-asunto aravarahoituksella rakennetusta vuokratalosta. Luultavasti kaikki toimitusjohtaja Välikankaan hallitsemista 1700 asunnosta ovat tällaisia aravavuokra-asuntoja.

]]>
0 http://timokrkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277022-rinteen-hallituksella-yksi-1-keino-asunnottomuuden-puolittamiseen#comments Antti Rinne Asunnottomuus Asunto ensin Hallitusohjelma 2019 Politiikka Wed, 05 Jun 2019 13:57:05 +0000 Timo Kärkkäinen http://timokrkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277022-rinteen-hallituksella-yksi-1-keino-asunnottomuuden-puolittamiseen
Hallitus hautasi ilmastotavoitteensa turpeeseen http://tuomaskuoppala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277016-hallitus-hautasi-ilmastotavoitteensa-turpeeseen <p>Tuhannet ihmiset kerääntyivät ilmastomarsseille. Lapset kokoontuivat eduskuntatalon portaille perjantaisin ilmastolakkoon. Lehdissä toistettiin ilmastovaalien merkitystä. Lähes kaikki puolueet sitoutuivat yhteisellä sopimuksella tavoittelemaan hiilineutraalia Suomea vuoteen 2035 mennessä. Lupaukset hälvensivät ilmastoahdistusta ja odotimme muutosta.</p><p>Myös kokoomus julkisti ympäristöohjelmansa, jossa esitettiin keinoja, jolla Suomi pääsisi 1,5 asteeseen ja saavuttaisi hiilineutraaliuden 2030-luvulla. Porvarihallitus oli saanut aikaiseksi päätöksen kivihiilen energiakäytön kieltämisestä ja olimme nyt valmiita vielä kunnianhimoisempiin tekoihin. Haluamme esimerkiksi luopua turpeen energiakäytöstä ja toteuttaa sinivihreän verouudistuksen.</p><p>Valitettavasti vasemmistohallituksen lupaukset sulivat nopeammin kuin mannerjäätiköt. Esimerkiksi vihreät lupasivat lopettaa ympäristölle haitallisia tukia neljän miljardin edestä vuoteen 2025 mennessä. Nyt tuleva hallitus aikoo leikata ainoastaan 100 miljoonaa yritystuista. Metsien hiilinieluja kasvattavat teot jäivät nyt vain arvailujen varaan. Suurin pettymys on kuitenkin tulevan hallituksen kyvyttömyys tarttua ilmastoa ja vesistöjä saastuttavaan turpeeseen.</p><p>Myös ympäristöjärjestöt sekä tutkijat ovat antaneet kritiikkiä hallitusohjelman puutteellisesta keinoista. Ohjelma on toki kaunista luettavaa suurine sanoineen, mutta varsinaiset päätökset on ulkoistettu myöhempään ajankohtaan vailla konkretiaa. Tässä tilanteessa ei ole häviäjinä muita kuin ilmasto ja tulevat sukupolvet. Edellisen hallituksen saamattomuus tässä asiassa ei oikeuta seuraavan hallituksen virheitä.</p><p>Herääkin kysymys, että olivatko vihreät edes paikalla säätytalolla? Lopullisen hallitusohjelman kirjauksia katsoessa näyttää siltä, että Pekka Haavisto on pohtinut enemmän tulevan ministerihuoneensa sisustusta kuin parhaan neuvottelutuloksen edistämistä. Vihreät vannoivat Ville Niinistön puheenjohtajakaudella, että puolue ei lähtisi enää apupuolueeksi hallitukseen. Nyt taas näyttää siltä, että koko vasemmistohallitus on agraaripuolueen vankina niellen kaiken aina maakunnista lähtien.</p><p>Kaikkiaan turpeen poltto sai nyt liian monta lisävuotta, mikä uhkaa päästötavoitteiden toteutumista. Puolueiden valtapelit pitäisi työntää syrjään. Turpeen energiakäytölle tulisi asettaa kielto vuoteen 2035 mennessä ja turpeen energiakäyttö olisi tuotava verotuksen piiriin. Lämmityspolttoaineiden verotuksen osalta on luotava pitkäjänteinen ohjelma, jolla hiilipäästön hinta nousee asteittain. Tulevat sukupolvet eivät kaipaa selvityksiä, vaan konkreettisia tekoja nyt.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tuhannet ihmiset kerääntyivät ilmastomarsseille. Lapset kokoontuivat eduskuntatalon portaille perjantaisin ilmastolakkoon. Lehdissä toistettiin ilmastovaalien merkitystä. Lähes kaikki puolueet sitoutuivat yhteisellä sopimuksella tavoittelemaan hiilineutraalia Suomea vuoteen 2035 mennessä. Lupaukset hälvensivät ilmastoahdistusta ja odotimme muutosta.

Myös kokoomus julkisti ympäristöohjelmansa, jossa esitettiin keinoja, jolla Suomi pääsisi 1,5 asteeseen ja saavuttaisi hiilineutraaliuden 2030-luvulla. Porvarihallitus oli saanut aikaiseksi päätöksen kivihiilen energiakäytön kieltämisestä ja olimme nyt valmiita vielä kunnianhimoisempiin tekoihin. Haluamme esimerkiksi luopua turpeen energiakäytöstä ja toteuttaa sinivihreän verouudistuksen.

Valitettavasti vasemmistohallituksen lupaukset sulivat nopeammin kuin mannerjäätiköt. Esimerkiksi vihreät lupasivat lopettaa ympäristölle haitallisia tukia neljän miljardin edestä vuoteen 2025 mennessä. Nyt tuleva hallitus aikoo leikata ainoastaan 100 miljoonaa yritystuista. Metsien hiilinieluja kasvattavat teot jäivät nyt vain arvailujen varaan. Suurin pettymys on kuitenkin tulevan hallituksen kyvyttömyys tarttua ilmastoa ja vesistöjä saastuttavaan turpeeseen.

Myös ympäristöjärjestöt sekä tutkijat ovat antaneet kritiikkiä hallitusohjelman puutteellisesta keinoista. Ohjelma on toki kaunista luettavaa suurine sanoineen, mutta varsinaiset päätökset on ulkoistettu myöhempään ajankohtaan vailla konkretiaa. Tässä tilanteessa ei ole häviäjinä muita kuin ilmasto ja tulevat sukupolvet. Edellisen hallituksen saamattomuus tässä asiassa ei oikeuta seuraavan hallituksen virheitä.

Herääkin kysymys, että olivatko vihreät edes paikalla säätytalolla? Lopullisen hallitusohjelman kirjauksia katsoessa näyttää siltä, että Pekka Haavisto on pohtinut enemmän tulevan ministerihuoneensa sisustusta kuin parhaan neuvottelutuloksen edistämistä. Vihreät vannoivat Ville Niinistön puheenjohtajakaudella, että puolue ei lähtisi enää apupuolueeksi hallitukseen. Nyt taas näyttää siltä, että koko vasemmistohallitus on agraaripuolueen vankina niellen kaiken aina maakunnista lähtien.

Kaikkiaan turpeen poltto sai nyt liian monta lisävuotta, mikä uhkaa päästötavoitteiden toteutumista. Puolueiden valtapelit pitäisi työntää syrjään. Turpeen energiakäytölle tulisi asettaa kielto vuoteen 2035 mennessä ja turpeen energiakäyttö olisi tuotava verotuksen piiriin. Lämmityspolttoaineiden verotuksen osalta on luotava pitkäjänteinen ohjelma, jolla hiilipäästön hinta nousee asteittain. Tulevat sukupolvet eivät kaipaa selvityksiä, vaan konkreettisia tekoja nyt.

]]>
5 http://tuomaskuoppala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277016-hallitus-hautasi-ilmastotavoitteensa-turpeeseen#comments Hallitusohjelma Ilmastonmuutos Politiikka Ympäristö Wed, 05 Jun 2019 11:06:13 +0000 Tuomas Kuoppala http://tuomaskuoppala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277016-hallitus-hautasi-ilmastotavoitteensa-turpeeseen
Punamulta luo edellytyksiä hyvinvointiin http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276906-punamulta-luo-edellytyksia-hyvinvointiin <p>Hallitusratkaisu ja -ohjelma on syntynyt. Investointisuunnitelma koko maahan on aluepolitiikan kunnianpalautus. Keski-Suomen päätäntävalta omista asioista kasvaa ja saavutettavuus paranee. Uusi punamulta luo hallitusohjelmassa vahvan pohjan koko Suomen kehittämiselle.</p><p>Erityisesti raidelinjaus tukee Suomen kasvua, sillä tulevaisuudessa Suomi kasvattaa rautateiden liikenne- ja infrakorjausinvestointiosuutta merkittävästi nykytasosta, huomioiden myös poikittais- ja vähäliikenteiset radat. Hallitusohjelmassa todetaan potentiaalisina erillisrahoituksen kohteina muun muassa, että Pääradan ja sen laajennusten suunnittelu käynnistetään.&nbsp;</p><p>Eteneminen suurissa ratahankkeissa edellyttää sopimukseen pääsemistä toteutuksesta ja rahoituksesta valtion, kuntien ja muiden mahdollisten hyödynsaajien kanssa.&nbsp;</p><p>Panostukset tiestöön ovat myös tarvittuja, vaikka korjausvelkaa jää edelleen tulevaisuuteen. Laajakaistaongelmien ratkaiseminen on niin ikään kirjattu hallitusohjelmaan. MAL-sopimuksia laajennetaan, joka on iso mahdollisuus maakunnille. Hallitusohjelma on laajan maamme kannalta erittäin potentiaalinen.</p><p>Koulutukseen ja nuorten hyvinvointiin tehtävät satsaukset ovat erittäin tärkeitä. Ammatilliseen koulutukseen palkataan uutta opetushenkilökuntaa vauhdittamaan työpaikoilla tapahtuvaa oppimista sekä varmistamaan opiskelupäivien ja &ndash; viikkojen toteutuminen.</p><p>Lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia parannetaan tuomalla harrastukset osaksi koulupäivään. Jokaiselle lapselle ja nuorelle tarjotaan mahdollisuus mielekkääseen liikunta- tai kulttuuriharrastukseen.</p><p>Vastuullisesta talouspolitiikasta on edelleen pidettävä huolta. Yrittäjyyden olosuhteita ei saa heikentää ja työnteon on aina oltava kannattavaa. Kestävä valtiontalous luo pohjan kestävälle kasvulle koko maassa. Olen hyvilläni, että ensimmäisen uuden työntekijän palkkaamisen helpottamista selvitetään. Myöskään yrittäjien ja yritysten verotusta ei kiristetty.</p><p>Poliisien määrän nostaminen 7500 henkilötyövuoteen vuoteen 2022 mennessä on turvallisen yhteiskunnan tae. Poliisien enimmäisvasteajat määritetään koko maahan. Hallitus myös tukee monipaikkaista työntekoa ja uudistaa alueellistamislainsäädännön. Viime hallituksen uudistamaa taksilakia tarkastellaan uudelleen. Tämä on hyvä asia. Kyseessä näyttääkin olevan keskustalaisin hallitusohjelma 2000-luvulla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallitusratkaisu ja -ohjelma on syntynyt. Investointisuunnitelma koko maahan on aluepolitiikan kunnianpalautus. Keski-Suomen päätäntävalta omista asioista kasvaa ja saavutettavuus paranee. Uusi punamulta luo hallitusohjelmassa vahvan pohjan koko Suomen kehittämiselle.

Erityisesti raidelinjaus tukee Suomen kasvua, sillä tulevaisuudessa Suomi kasvattaa rautateiden liikenne- ja infrakorjausinvestointiosuutta merkittävästi nykytasosta, huomioiden myös poikittais- ja vähäliikenteiset radat. Hallitusohjelmassa todetaan potentiaalisina erillisrahoituksen kohteina muun muassa, että Pääradan ja sen laajennusten suunnittelu käynnistetään. 

Eteneminen suurissa ratahankkeissa edellyttää sopimukseen pääsemistä toteutuksesta ja rahoituksesta valtion, kuntien ja muiden mahdollisten hyödynsaajien kanssa. 

Panostukset tiestöön ovat myös tarvittuja, vaikka korjausvelkaa jää edelleen tulevaisuuteen. Laajakaistaongelmien ratkaiseminen on niin ikään kirjattu hallitusohjelmaan. MAL-sopimuksia laajennetaan, joka on iso mahdollisuus maakunnille. Hallitusohjelma on laajan maamme kannalta erittäin potentiaalinen.

Koulutukseen ja nuorten hyvinvointiin tehtävät satsaukset ovat erittäin tärkeitä. Ammatilliseen koulutukseen palkataan uutta opetushenkilökuntaa vauhdittamaan työpaikoilla tapahtuvaa oppimista sekä varmistamaan opiskelupäivien ja – viikkojen toteutuminen.

Lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia parannetaan tuomalla harrastukset osaksi koulupäivään. Jokaiselle lapselle ja nuorelle tarjotaan mahdollisuus mielekkääseen liikunta- tai kulttuuriharrastukseen.

Vastuullisesta talouspolitiikasta on edelleen pidettävä huolta. Yrittäjyyden olosuhteita ei saa heikentää ja työnteon on aina oltava kannattavaa. Kestävä valtiontalous luo pohjan kestävälle kasvulle koko maassa. Olen hyvilläni, että ensimmäisen uuden työntekijän palkkaamisen helpottamista selvitetään. Myöskään yrittäjien ja yritysten verotusta ei kiristetty.

Poliisien määrän nostaminen 7500 henkilötyövuoteen vuoteen 2022 mennessä on turvallisen yhteiskunnan tae. Poliisien enimmäisvasteajat määritetään koko maahan. Hallitus myös tukee monipaikkaista työntekoa ja uudistaa alueellistamislainsäädännön. Viime hallituksen uudistamaa taksilakia tarkastellaan uudelleen. Tämä on hyvä asia. Kyseessä näyttääkin olevan keskustalaisin hallitusohjelma 2000-luvulla.

]]>
22 http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276906-punamulta-luo-edellytyksia-hyvinvointiin#comments hallitus Hallitusohjelma Keskusta Politiikka SDP Mon, 03 Jun 2019 08:09:31 +0000 Joonas Könttä http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276906-punamulta-luo-edellytyksia-hyvinvointiin
Rinteen hallitusohjelma lupaa 400 haamulääkäriä ja lähettää laskun kunnille http://timokrkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276861-rinteen-hallitusohjelma-lupaa-400-haamulaakaria-ja-lahettaa-laskun-kunnille <p>Kuten <a href="http://timokrkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276004-read-my-lips-viikon-hoitotakuu-laakarille-ei-toteudu">aiemmissa blogikirjoituksissani</a> arvelin, 7 päivän terveyskeskuslääkäritakuu jää Helsingin Sanomille viikonloppuna vuodetussa <strong>Antti&nbsp;</strong><a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006128563.html"><strong>Rinteen</strong> hallituksen ohjelmassa</a> ihan ilmaan. Hävittäjien hankinnasta kirjoitetaan seikkaperäisesti, mutta ihmisten hoitoon pääsystä kirjataan hurskaita toiveita. &quot;Hoitotakuun kiristäminen maksaa vuoden 2023 tasossa noin 50 miljoonaa euroa...muun muassa paremmalla työnjohtamisella, digitalisaatiolla ja uusilla moniammatillisilla sote-keskuksilla tavoite voidaan saavuttaa noin tuhannen yleislääkärin lisäyksellä&quot;.</p><p>Viikon terveyskeskuslääkäritakuu luvataan voimaan vuonna 2023.</p><p>Mistä Rinteen hallitus taikoo 1000 uutta terveyskeskuslääkäriä vain 2,5 vuodessa?&nbsp;</p><p>Se on mahdotonta edes teoriassa.&nbsp;</p><p>Alle <a href="https://www.slideshare.net/laakariliitto/lkriliiton-tyvoimaennuste">65 -vuotiaiden (eli potentiaalisten terveyskeskuslääkärien) määrä kasvaa noin 600 lääkärillä vuosina 2019 - 2023</a>. Osa heistä on jo tai menee yksityisiin yrityksiin, työterveyshuoltoon, sairaaloihin tai jatkaa erikoistumista kuten tälläkin hetkellä. Vain osa 600:sta siis on oikeasti potentiaalisia uusia terveyskeskuslääkäreitä. Työttömiä lääkäreitä ei ole Suomessa.</p><p>Lääkäriliitto arvioi, että terveyskeskusjonojen poisto vaatii 1000 lääkärin lisätyöpanoksen. L<a href="https://www.laakariliitto.fi/uutiset/kannanotot/perusterveydenhuollon-hoitoonpaasy-taattava-terveydenhuoltolakia-muutettava/">iiton arvioima kustannus olisi 100 miljoonaa euroa vuodessa</a>.</p><p>Lääkäriliiton arvion perusteella 1000 uuden lääkärin palkkaaminen hoitotakuuta toteuttamaan maksaa siis vähintään 200 miljoonaa euroa tällä vaalikaudella (käytännössä 2023-2024).</p><p>Rinteen hallitus lupaa tehdä sen 50 miljoonalla.</p><p>Kuka maksaa loput 150 miljoonaa?</p><p>Kunnat tietenkin. Jos löytävät vapaita lääkäreitä jostain.</p><p>Mitä sanoo Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja <strong>Sirpa Paatero&nbsp;</strong>(sd)?</p><p>SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät siis maksattavat kunnilla hulppean vaalilupauksensa, jonka tiesivät epärealistiseksi alunperinkin.</p><p>Ei tarvitse olla oraakkeli ennustaakseen, että 1000 uutta terveyskeskuslääkäriä ei tule toteutumaan vajaassa 3 vuodessa. Sen näkee sokea Reettakin. Ja sosiaali- ja terveysministeriön sosialidemokraattinen terveydenhuoltopomo <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10744418">Kirsi Varhila</a>.&nbsp;</p><p>SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät tekivät vaaleissa häikäilemätöntä hokkuspokkusterveyspolitiikkaa saadakseen ääniä. Nyt ne näyttävät jatkavan hokkuspokkusterveyspolitiikkaansa hallituksessa hokkuspokkkushoitotakuulla.&nbsp;</p><p>Rinteen hallitus hirttäytyy viikon terveyskeskustakuuseen samoin kuin<strong> Paavo Lipposen</strong> I hallitus hirttäytyi työttömyyden puolittamislupaukseensa, jonka SDP silloinkin niinikään tiesi alun perin mahdottomaksi.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuten aiemmissa blogikirjoituksissani arvelin, 7 päivän terveyskeskuslääkäritakuu jää Helsingin Sanomille viikonloppuna vuodetussa Antti Rinteen hallituksen ohjelmassa ihan ilmaan. Hävittäjien hankinnasta kirjoitetaan seikkaperäisesti, mutta ihmisten hoitoon pääsystä kirjataan hurskaita toiveita. "Hoitotakuun kiristäminen maksaa vuoden 2023 tasossa noin 50 miljoonaa euroa...muun muassa paremmalla työnjohtamisella, digitalisaatiolla ja uusilla moniammatillisilla sote-keskuksilla tavoite voidaan saavuttaa noin tuhannen yleislääkärin lisäyksellä".

Viikon terveyskeskuslääkäritakuu luvataan voimaan vuonna 2023.

Mistä Rinteen hallitus taikoo 1000 uutta terveyskeskuslääkäriä vain 2,5 vuodessa? 

Se on mahdotonta edes teoriassa. 

Alle 65 -vuotiaiden (eli potentiaalisten terveyskeskuslääkärien) määrä kasvaa noin 600 lääkärillä vuosina 2019 - 2023. Osa heistä on jo tai menee yksityisiin yrityksiin, työterveyshuoltoon, sairaaloihin tai jatkaa erikoistumista kuten tälläkin hetkellä. Vain osa 600:sta siis on oikeasti potentiaalisia uusia terveyskeskuslääkäreitä. Työttömiä lääkäreitä ei ole Suomessa.

Lääkäriliitto arvioi, että terveyskeskusjonojen poisto vaatii 1000 lääkärin lisätyöpanoksen. Liiton arvioima kustannus olisi 100 miljoonaa euroa vuodessa.

Lääkäriliiton arvion perusteella 1000 uuden lääkärin palkkaaminen hoitotakuuta toteuttamaan maksaa siis vähintään 200 miljoonaa euroa tällä vaalikaudella (käytännössä 2023-2024).

Rinteen hallitus lupaa tehdä sen 50 miljoonalla.

Kuka maksaa loput 150 miljoonaa?

Kunnat tietenkin. Jos löytävät vapaita lääkäreitä jostain.

Mitä sanoo Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja Sirpa Paatero (sd)?

SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät siis maksattavat kunnilla hulppean vaalilupauksensa, jonka tiesivät epärealistiseksi alunperinkin.

Ei tarvitse olla oraakkeli ennustaakseen, että 1000 uutta terveyskeskuslääkäriä ei tule toteutumaan vajaassa 3 vuodessa. Sen näkee sokea Reettakin. Ja sosiaali- ja terveysministeriön sosialidemokraattinen terveydenhuoltopomo Kirsi Varhila

SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät tekivät vaaleissa häikäilemätöntä hokkuspokkusterveyspolitiikkaa saadakseen ääniä. Nyt ne näyttävät jatkavan hokkuspokkusterveyspolitiikkaansa hallituksessa hokkuspokkkushoitotakuulla. 

Rinteen hallitus hirttäytyy viikon terveyskeskustakuuseen samoin kuin Paavo Lipposen I hallitus hirttäytyi työttömyyden puolittamislupaukseensa, jonka SDP silloinkin niinikään tiesi alun perin mahdottomaksi. 

 

]]>
5 http://timokrkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276861-rinteen-hallitusohjelma-lupaa-400-haamulaakaria-ja-lahettaa-laskun-kunnille#comments Antti Rinne Hallitusneuvottelut 2019 Julkinen terveydenhuolto Politiikka SDP Sun, 02 Jun 2019 11:26:33 +0000 Timo Kärkkäinen http://timokrkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276861-rinteen-hallitusohjelma-lupaa-400-haamulaakaria-ja-lahettaa-laskun-kunnille
Tuoko Rinteen hallitus ansiosidonnaisen työttömyysturvan kaikille? http://timokrkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276822-touko-rinteen-hallitus-ansiosidonnaisen-tyottomyysturvan-kaikille <p>Antti Rinteen hallitus aikoo jatkaa Sipilän hallituksen työtä ansiosidonnaisen työttömyysturvan hallinnoinnin uudistamiseksi. Se tarkoittaisi nykyisten puoli vuosisataa vanhojen ja liki muuttumattomina pysyneiden ammattiliittojen työttömyyskassojen ajan päättymistä. Aika näyttää, riittääkö Keskustan niskaote Rinteestä ja SDP:stä viemästä uudistuksen todeksi.</p><p>Iltalehti julkaisi tänään keskeisiä osia Rinteen hallituksen ohjelmasta. Erittäin merkittävä kohta on: <a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/a/8e239db4-c7f0-4008-bf70-f45c0c4d9327">&quot;PJ-pöydässä: Ansiosidonnainen työttömyysturva kaikille -jatkoselvitys.&quot; </a>Jos tämä tuo todellisia tuloksia, se tulee olemaan Rinteen hallituksen suurimpia tasa-arvotekoja.</p><p>Keskusta on ajanut ammattiliittojen työttömyyskassoihin perustuvan järjestelmän korvaamista (ansioturva mukaan lukien) Kelan hallinnoimmalla yleisellä ja yksityisellä työttömyysvakuutuksella kaikki ne 60 vuotta, jotka ansiosidonnainen työttömyysturva on ollut olemassa. Tosin nyt Sipilän hallituksessa <a href="http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005592307.html">oltiin toistakin mieltä</a>.</p><p><strong>Rinne tyrmäsi vielä 2 kuukautta sitten</strong></p><p><a href="http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/antti-rinne-ei-osaa-sanoa-mitka-vaalilupauksistaan-demarit-aikoo-toteuttaa-riippuu-taloustilanteesta/">Antti Rinne suhtautui vielä vaalien alla kielteisesti </a>siihen, että ammattiliittojen kassoihin kuuluvat ihmiset saisivat ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Hän totesi: &quot;Voit itse valita, mihin järjestelmän osaan kuulut. On täysin itsesi päätettävissä, haluatko olla ansioturvan piirissä&quot;. Rinne kysyi&nbsp;&quot;millainen on se ihminen, jolla ei ole varaa maksaa kanssan jäsenmaksua, nolla pilkku nolla jotakin&quot;.</p><p>Tämä lienee asioita, joissa vahvassa neuvotteluasemassa oleva Keskusta on päässyt taluttamaan pääministeriksi halajavaa SDP:n puheenjohtajaa.</p><p>Tällä hetkellä vuosittain <a href="http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161187/Rap_47_18_Kohti%20vakuuttavampaa%20ansioturvaa_netti.pdf?sequence=4&amp;isAllowed=y">70 000 kansalaista jää vaille ansioturvan, johon heillä on oikeus </a>ja jonka he ovat palkkansa sivukuluina ja veroinen maksaneet.</p><p>Syynä on nykyinen puoli vuosisataa vanha ammattiliittojen työttömyyskassoihin yksityistetty ja hajautettu järjestelmä. Se täytyy korvata selkeällä, julkisen toimijan hallussa olevalla universaalilla järjestelmällä, joka takaa ansiosidonnainen työttömyysturvan kaikille työttömäksi jääville, joille se kuuluu.</p><p>Rinteen hallitusohjelman kirjauksessa tarkoitetaan sen selvitystyön jatkamista, jonka Sipilän hallitus aloitti Sinisten aloitteesta. Aika näyttää, onko Keskustan niskaote pääministeri Rinteestä riittävän tiukka, että järjestelmän uudistamisessa edetään selvityksiä pidemmälle tällä hallituskaudella.</p><p>Mielestäni paras lähtökohta jatkotyölle on tuon <a href="http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005916616.html">selvityksen malli 3</a>:</p><p>&quot;Kolmas tapa olisi siirtää ansiosidonnainen turva Kelan vastuulle. Työttömyyskassajärjestelmä purettaisiin asteittain ja kassojen jäsenmaksun kerääminen loppuisi. Ansiosidonnaisen turvan ehdot eivät muuttuisi, mutta maksaja muuttuisi. Kotamäen mukaan kolmas vaihtoehto säästäisi hallinnollisia kustannuksia noin 40 miljoonaa euroa vuodessa, koska nykyjärjestelmässä on paljon päällekkäisyyksiä.&quot;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Antti Rinteen hallitus aikoo jatkaa Sipilän hallituksen työtä ansiosidonnaisen työttömyysturvan hallinnoinnin uudistamiseksi. Se tarkoittaisi nykyisten puoli vuosisataa vanhojen ja liki muuttumattomina pysyneiden ammattiliittojen työttömyyskassojen ajan päättymistä. Aika näyttää, riittääkö Keskustan niskaote Rinteestä ja SDP:stä viemästä uudistuksen todeksi.

Iltalehti julkaisi tänään keskeisiä osia Rinteen hallituksen ohjelmasta. Erittäin merkittävä kohta on: "PJ-pöydässä: Ansiosidonnainen työttömyysturva kaikille -jatkoselvitys." Jos tämä tuo todellisia tuloksia, se tulee olemaan Rinteen hallituksen suurimpia tasa-arvotekoja.

Keskusta on ajanut ammattiliittojen työttömyyskassoihin perustuvan järjestelmän korvaamista (ansioturva mukaan lukien) Kelan hallinnoimmalla yleisellä ja yksityisellä työttömyysvakuutuksella kaikki ne 60 vuotta, jotka ansiosidonnainen työttömyysturva on ollut olemassa. Tosin nyt Sipilän hallituksessa oltiin toistakin mieltä.

Rinne tyrmäsi vielä 2 kuukautta sitten

Antti Rinne suhtautui vielä vaalien alla kielteisesti siihen, että ammattiliittojen kassoihin kuuluvat ihmiset saisivat ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Hän totesi: "Voit itse valita, mihin järjestelmän osaan kuulut. On täysin itsesi päätettävissä, haluatko olla ansioturvan piirissä". Rinne kysyi "millainen on se ihminen, jolla ei ole varaa maksaa kanssan jäsenmaksua, nolla pilkku nolla jotakin".

Tämä lienee asioita, joissa vahvassa neuvotteluasemassa oleva Keskusta on päässyt taluttamaan pääministeriksi halajavaa SDP:n puheenjohtajaa.

Tällä hetkellä vuosittain 70 000 kansalaista jää vaille ansioturvan, johon heillä on oikeus ja jonka he ovat palkkansa sivukuluina ja veroinen maksaneet.

Syynä on nykyinen puoli vuosisataa vanha ammattiliittojen työttömyyskassoihin yksityistetty ja hajautettu järjestelmä. Se täytyy korvata selkeällä, julkisen toimijan hallussa olevalla universaalilla järjestelmällä, joka takaa ansiosidonnainen työttömyysturvan kaikille työttömäksi jääville, joille se kuuluu.

Rinteen hallitusohjelman kirjauksessa tarkoitetaan sen selvitystyön jatkamista, jonka Sipilän hallitus aloitti Sinisten aloitteesta. Aika näyttää, onko Keskustan niskaote pääministeri Rinteestä riittävän tiukka, että järjestelmän uudistamisessa edetään selvityksiä pidemmälle tällä hallituskaudella.

Mielestäni paras lähtökohta jatkotyölle on tuon selvityksen malli 3:

"Kolmas tapa olisi siirtää ansiosidonnainen turva Kelan vastuulle. Työttömyyskassajärjestelmä purettaisiin asteittain ja kassojen jäsenmaksun kerääminen loppuisi. Ansiosidonnaisen turvan ehdot eivät muuttuisi, mutta maksaja muuttuisi. Kotamäen mukaan kolmas vaihtoehto säästäisi hallinnollisia kustannuksia noin 40 miljoonaa euroa vuodessa, koska nykyjärjestelmässä on paljon päällekkäisyyksiä."

]]>
5 http://timokrkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276822-touko-rinteen-hallitus-ansiosidonnaisen-tyottomyysturvan-kaikille#comments Hallitusneuvottelut 2019 Politiikka SDP Työttömyys Työttömyysturva Sat, 01 Jun 2019 10:01:51 +0000 Timo Kärkkäinen http://timokrkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276822-touko-rinteen-hallitus-ansiosidonnaisen-tyottomyysturvan-kaikille
Suomesta löytyy polttoaine, jopa sähköautoja puhtaampaa http://oksanenilona.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276790-suomesta-loytyy-polttoaine-jopa-sahkoautoja-puhtaampaa <p>Neste toi markkinoille uuden sataprosenttisesti tähteistä ja jätteistä tehdyn dieselin. Miksi sen käyttäminen ei ole koko Suomen asia? <a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomesta-loytyy-polttoaine-joka-voisi-ratkaista-koko-maan-diesel-paastojen-ongelman-ja-olisi-jopa-sahkoautoja-puhtaampaa/61ff15ba-0d24-4fb3-8064-43f6a779c8e8" title="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomesta-loytyy-polttoaine-joka-voisi-ratkaista-koko-maan-diesel-paastojen-ongelman-ja-olisi-jopa-sahkoautoja-puhtaampaa/61ff15ba-0d24-4fb3-8064-43f6a779c8e8">https://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomesta-loytyy-polttoaine-joka-voisi...</a> Neste toi markkinoille uuden sataprosenttisesti tähteistä ja jätteistä tehdyn dieselin. jonka käyttö laskisi hiilidioksidipäästöjä parhaimmillaan 90 prosenttia, vaihteluvälin ollessa 50&ndash;90 prosenttia, verrattuna fossiilisen dieselin käyttämiseen. Miksi tästä Nesteen keksimästä 100 prosenttisesta biodieselistä eli Mydieselistä ei ole tullut meidän kaikkien asia?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Neste toi markkinoille uuden sataprosenttisesti tähteistä ja jätteistä tehdyn dieselin. Miksi sen käyttäminen ei ole koko Suomen asia? https://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomesta-loytyy-polttoaine-joka-voisi-ratkaista-koko-maan-diesel-paastojen-ongelman-ja-olisi-jopa-sahkoautoja-puhtaampaa/61ff15ba-0d24-4fb3-8064-43f6a779c8e8 Neste toi markkinoille uuden sataprosenttisesti tähteistä ja jätteistä tehdyn dieselin. jonka käyttö laskisi hiilidioksidipäästöjä parhaimmillaan 90 prosenttia, vaihteluvälin ollessa 50–90 prosenttia, verrattuna fossiilisen dieselin käyttämiseen. Miksi tästä Nesteen keksimästä 100 prosenttisesta biodieselistä eli Mydieselistä ei ole tullut meidän kaikkien asia?

]]>
7 http://oksanenilona.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276790-suomesta-loytyy-polttoaine-jopa-sahkoautoja-puhtaampaa#comments Autot Politiikka Fri, 31 May 2019 11:53:24 +0000 Ilona Oksanen http://oksanenilona.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276790-suomesta-loytyy-polttoaine-jopa-sahkoautoja-puhtaampaa
Perinteet hiiteen ja tottumukset hautaan http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276724-perinteet-hiiteen-ja-tottumukset-hautaan <p>Suomessa arvostetaan liiaksi päätöksenteon perinteitä ja tottumuksia. Se on suurin yksittäinen syy siihen, miksi kehityksemme monessa asiassa on tarpeettoman hidasta.</p><p>Olen alkuvuoden aikana haastatellut sekä politiikan että talouden raskaan sarjan vaikuttajia ja tutkijoita. Mitä useampaa olen haastatellut, sitä enemmän olen vakuuttunut siitä, että muutoksen jarru ei ole tietämättömyystai tahdon puute, vaan uuteen aikaan sopimattomat tavat kehittää yhteiskuntaa.</p><p>Suomalaisten suurin ongelma on se, että itsenäisyytemme on ollut maailmanluokan menestys. Sen seurauksena elämme omassa omahyväisyydessämme ja luulemme, että olemme luoneet pysyvän menestyskonseptin ja sen ansiosta seuraava vuosisata menee edellisen jälkihöyryissä. Emme ole ottaneet riittävän tosissamme globalisaation muuttamaa tilannetta ja keskitymme edelleenkin liiaksi oman napamme ongelmiin.</p><p>Suomalaiseen keskusteluun syötetään turhanpäiväisiä vastakkainasetteluja ja sillä hukataan mahdollisuus luoda parempaa tulevaisuutta kaikille</p><p>- Työnantajat ovat riistäjiä ja työntekijät vastuuttomia</p><p>- Rikkaat ovat itsekkäitä ja köyhät luusereita</p><p>- Valtio on paha ja avoin kilpailu vielä pahempi</p><p>- Maailmaa pitää muuttaa, mutta se ei saa vaikuttaa minun mukavuuteeni</p><p>Suomalainen systeemi oli edistyksellinen tasan niin kauan, kuin jaettavan määrä kasvoi. Siinä kasvun huumassa vastapuolen arvostelu oli vain saavutettu etu ja kehityksen sivutuote.&nbsp;</p><p>Päätöksentekojärjestelmämme ei ole maailman muuttuessa muuttunut vastaamaan globalisoituneen ympäristön muutosta. Isoimmat muutokset syntyvät vasta kun;</p><p>- SAK lopettaa työnantajien mollauksen ja EK työntekijöiden älykkyyden aliarvoimisen</p><p>- Eduskunta lopettaa pelleilyn strategisilla bisnesohjelmilla ja keskittyy yleisen vakauden, vapaamman kilpailun ja ennustettavuuden luomiseen</p><p>- Köyhät lopettavat rikkaiden arvostelun ja hyväosainen keskiluokka lopettaa köyhien ja syrjäytyneiden väheksymisen.</p><p>- Ihan yleensäkin ottaen; kaikkien on syytä lopettaa kaikki muihin ihmisryhmiin kohdistuva perusteeton vittuilu ja unohtaa ennakkoasenteet. Repimisen sijaan pitää rakentaa.</p><p>Suomen tulevaisuuden haaste on se, että meillä ei ole resursseja muuttaa maailmaa. Sen vuoksi meidän on vähäisillä resursseillamme kyettävä kiihdyttämään maailman nopeimmin kehittyvien maiden vauhtiin. Meidän on opittava reagoimaan muutoksiin nopeammin ja käyttämään päätösten takana enemmän tietoa ja vähemmän ideologiaa.&nbsp;</p><p>Tämä ei ole kehotus siihen, että pitää vaan unohtaa niiden asioiden kehittäminen, jotka eivät tuo taloudelista kasvua. Tämä on kehotus siihen, että päätämme yhdessä, että haluamme tehdä saman kuin reilut sata vuotta sitten. Eli toimia sen hetken tilanteen mukaan ja rakentaa paras tietämämme lopputulos, jotta jaettavaa riittäisi mahdollisimman monelle.</p><p>Nyt olemme tilanteessa, jossa parasta päätöstä jarruttavat tavat, tottumukset ja perinteet. Liian harva on edes sisäistänyt niitä vaihtoehtoja, joilla päätöksentekomme saataisiin parempaan kuosiin ja tekemään myös seuraavasta vuosisadasta menestystarinan.</p><p>Kaikki tieto on olemassa. Puuttuu vain yhteinen tahto sen käyttämiseen. Yhteisen tahdon esteenä on se, että kaikki haluavat puolustaa jotakin, välittämättä siitä, mitä siitä seurauksia sillä on kokonaisuuudelle.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa arvostetaan liiaksi päätöksenteon perinteitä ja tottumuksia. Se on suurin yksittäinen syy siihen, miksi kehityksemme monessa asiassa on tarpeettoman hidasta.

Olen alkuvuoden aikana haastatellut sekä politiikan että talouden raskaan sarjan vaikuttajia ja tutkijoita. Mitä useampaa olen haastatellut, sitä enemmän olen vakuuttunut siitä, että muutoksen jarru ei ole tietämättömyystai tahdon puute, vaan uuteen aikaan sopimattomat tavat kehittää yhteiskuntaa.

Suomalaisten suurin ongelma on se, että itsenäisyytemme on ollut maailmanluokan menestys. Sen seurauksena elämme omassa omahyväisyydessämme ja luulemme, että olemme luoneet pysyvän menestyskonseptin ja sen ansiosta seuraava vuosisata menee edellisen jälkihöyryissä. Emme ole ottaneet riittävän tosissamme globalisaation muuttamaa tilannetta ja keskitymme edelleenkin liiaksi oman napamme ongelmiin.

Suomalaiseen keskusteluun syötetään turhanpäiväisiä vastakkainasetteluja ja sillä hukataan mahdollisuus luoda parempaa tulevaisuutta kaikille

- Työnantajat ovat riistäjiä ja työntekijät vastuuttomia

- Rikkaat ovat itsekkäitä ja köyhät luusereita

- Valtio on paha ja avoin kilpailu vielä pahempi

- Maailmaa pitää muuttaa, mutta se ei saa vaikuttaa minun mukavuuteeni

Suomalainen systeemi oli edistyksellinen tasan niin kauan, kuin jaettavan määrä kasvoi. Siinä kasvun huumassa vastapuolen arvostelu oli vain saavutettu etu ja kehityksen sivutuote. 

Päätöksentekojärjestelmämme ei ole maailman muuttuessa muuttunut vastaamaan globalisoituneen ympäristön muutosta. Isoimmat muutokset syntyvät vasta kun;

- SAK lopettaa työnantajien mollauksen ja EK työntekijöiden älykkyyden aliarvoimisen

- Eduskunta lopettaa pelleilyn strategisilla bisnesohjelmilla ja keskittyy yleisen vakauden, vapaamman kilpailun ja ennustettavuuden luomiseen

- Köyhät lopettavat rikkaiden arvostelun ja hyväosainen keskiluokka lopettaa köyhien ja syrjäytyneiden väheksymisen.

- Ihan yleensäkin ottaen; kaikkien on syytä lopettaa kaikki muihin ihmisryhmiin kohdistuva perusteeton vittuilu ja unohtaa ennakkoasenteet. Repimisen sijaan pitää rakentaa.

Suomen tulevaisuuden haaste on se, että meillä ei ole resursseja muuttaa maailmaa. Sen vuoksi meidän on vähäisillä resursseillamme kyettävä kiihdyttämään maailman nopeimmin kehittyvien maiden vauhtiin. Meidän on opittava reagoimaan muutoksiin nopeammin ja käyttämään päätösten takana enemmän tietoa ja vähemmän ideologiaa. 

Tämä ei ole kehotus siihen, että pitää vaan unohtaa niiden asioiden kehittäminen, jotka eivät tuo taloudelista kasvua. Tämä on kehotus siihen, että päätämme yhdessä, että haluamme tehdä saman kuin reilut sata vuotta sitten. Eli toimia sen hetken tilanteen mukaan ja rakentaa paras tietämämme lopputulos, jotta jaettavaa riittäisi mahdollisimman monelle.

Nyt olemme tilanteessa, jossa parasta päätöstä jarruttavat tavat, tottumukset ja perinteet. Liian harva on edes sisäistänyt niitä vaihtoehtoja, joilla päätöksentekomme saataisiin parempaan kuosiin ja tekemään myös seuraavasta vuosisadasta menestystarinan.

Kaikki tieto on olemassa. Puuttuu vain yhteinen tahto sen käyttämiseen. Yhteisen tahdon esteenä on se, että kaikki haluavat puolustaa jotakin, välittämättä siitä, mitä siitä seurauksia sillä on kokonaisuuudelle.

 

]]>
3 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276724-perinteet-hiiteen-ja-tottumukset-hautaan#comments Asennemuutos Kehitys Politiikka Talous Thu, 30 May 2019 05:00:00 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276724-perinteet-hiiteen-ja-tottumukset-hautaan