Joona Räsänen

Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palautuksia on tehostettava

Turvapaikkaa kansainvälisen suojelun perusteella hakeneiden määrän äkillinen kasvu vuonna 2015 paljasti monia ongelmia turvapaikkamenettelyssämme. Tämän seurauksena ulkomaalaislakia on Suomessa muutettu tiuhaan tällä vaalikaudella. Osin perustellusti, osin hätiköidysti. Samalla tarve yhteiselle eurooppalaiselle politiikalle on entisestään kasvanut. 

Nyt kun uusien hakijoiden määrä on vähentynyt, niin keskiöön ovat noussut haasteet liittyen kielteisten päätösten saaneiden palautuksiin. Osana tähän asiaan liittyy keskustelu kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden perusteettomista uusintahakemuksiata, joilla pyritään lainvoimaisen maastapoistamispäätöksen keskeyttämiseen.

Maahanmuuttoviraston mukaan Suomessa kuluneen vuoden aikana jätetyistä 3 648 turvapaikkahakemuksesta jo lähes puolet on uusintahakemuksia. Uusintahakemuksen jättäminen on perusteltua vain, jos ensimmäisen turvapaikkahakemuksen jättämisen jälkeen on ilmennyt sellaisia uusia perusteita, jotka puoltavat myönteisen turvapaikkapäätöksen tekemistä.

Viivytystarkoituksessa jätettäviä uusintahakemuksien määrää on sen sijaan tarkoituksenmukaista pyrkiä pienentämään. Ennen kaikkea aidosti kansainvälistä suojelua tarvitsevien turvapaikanhakijoiden edun mukaista on, että viranomaisten voimavaroja ei tuhlata perusteettomiin uusintahakemuksiin. Näin turvapaikkaprosessin tehokkuus ja hakemusten sujuva käsittely voidaan turvata.

On hyvä muistaa, että turvapaikkaprosessi on uskottava vain, mikäli myös kielteisiä turvapaikkapäätöksiä voidaan tehdä ja palautuksia toimeenpanna. Siksi onkin ymmärrettävää, että hallitus on ryhtynyt toimenpiteisiin esimerkiksi juuri perusteettomien uusintahakemusten vähentämiseksi ulkomaalaislakia muuttamalla. Muitakin keinoja varmasti tarvitaan, jotta laittomasti Suomessa oleskelevien määrä pysyisi mahdollisimman pienenä.

Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden tehokkaiden palautusten toteuttamisen esteeksi muodostuu liian usein se, että Suomella ei ole vastaanottavan maan kanssa voimassaolevaa toimivaa palautussopimusta. Palautussopimusten avulla huolehditaan siitä, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut on mahdollista palauttaa, myös vastentahtoisesti, koti- ja lähtömaahansa sujuvasti ilman aiheettomia viivytyksiä. Kaikki kun eivät vapaaehtoiseen paluuseen suostu.

Valitettavasti hallitus ei ole vieläkään, yrityksistään huolimatta, saanut neuvoteltua esimerkiksi Irakin kanssa kahdenvälistä palautussopimusta, jolla Irak sitoutuisi vastaanottamaan pakkopalautettuja kansalaisiaan. Kyseenalaiseksi tilanteen asettaa tosiasia siitä, että Irak saa tälläkin hetkellä Suomelta merkittävästi kansainvälistä apua. Suomalaisten verorahat siis kelpaavat Irakin hallitukselle, mutta eivät oman maan kansalaiset.

Tätä taustaa vasten herää kysymys siitä, pitäisikö Suomen maksaman kansainvälisen avun yhdeksi ehdoksi asettaa jatkossa apua vastaanottavan maan velvollisuus sitoutua kahdenvälisen palautussopimuksen laatimiseen. Koko turvapaikkajärjestelmän järkevyys asetetaan kyseenalaiseksi, mikäli kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden kotimaat voivat väistää vastuunsa kansalaisistaan.

Joona Räsänen
Kansanedustaja (sd.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat